Vuoden ensimmäisenä päivänä sain aloittaa uudessa virassa Kurikan seurakunnan kirkkoherrana. Moni on kysellyt miltä nyt tuntuu. Levolliselta. On hyvä aloittaa hyvin hoidetussa seurakunnassa. Tulevaisuutta olen toki alkanut tuumimaan. On pidettävä kiinni siitä mikä on hyvää, muusta voidaan neuvotella.
Kiitos kaikista onnen toivotuksista. Onnella ei tosin taida selvitä, kovalla työllä ja rukouksella kylläkin. Rukoukseen toivonkin koko seurakuntaa mukaan. Sillä on yllättävän suuri voima. Se suuntaa ajatuksiamme tulevaan. Se tuo mukaan näköalan, johon avautuu toivo kaiken keskeneräisyyden ja synkkyyden keskelle. Se saa toimimaan.
Mitä siis ponnistelemme? Toivon näköala kutsuu tekemään työtä alueemme kaikkien ihmisten keskellä. Kohtaamiset eivät voi jäädä vain tasolle "joskus ja jouluna". Suurelle osalle näin voi toki olla, jos yhteys seurakuntaan jää satunnaisten toimitusten, kuten häiden tai hautajaisten ja joulukirkon varaan. Nämä ovatkin tärkeitä tilanteita, mutta seurakunnalla on tätä suurempi merkitys.
Me elämme toivon näköalaa todeksi jokaisessa perhekerhossa, nuortenillassa, koulun aamunavauksessa, seuroissa, hartaushetkissä, kohtaamisessa kaupan kassalla ja sairasvuoteella. Joulu seurakunnassa on joka päivä. Se kertoo siitä, että Jumala ainakaan ei ole ketään unohtanut. Siksi ponnistelumme täytyy ulottua kirkkorakennuksista ulospäin. Meillä on sanoma, joka luo merkitystä jokaiseen arkiseen työhön ja toimeen. Rakennamme näin seurakuntaa nyt ja tulevaan aikaan.
Mitä rukoilemme? Rukous ulottuu omaa yhteisöämme laajemmalle. Kirkon olemus on lähetystehtävä. Me emme elä vain itseämme varten. Juuri tästä toimimisesta toisten hyväksi löytyy useimmiten elämän mielekkyys. Vapaaehtoistoiminnan mahdollistaminen onkin keskeinen voimavara toiminnassamme. Sen vaikutus ulottuu kauas. Me rakennamme rauhaa. Rakennamme näin yhteistyötä ja yhteisöä.
Kymmenessä vuodessa olemme seurakuntana kenties pienempi, ennusteiden mukaan ehkä jopa 5000 jäsentä pienempi. Kurikan eri alueilla tilanne on varmasti erilainen. Mutta seurakunta pysyy, yhteisö pysyy. Täällä jokaisella on paikkansa. Väen vähentyessä voimme kenties löytää toisemme entistä paremmin.
Siksi kutsun kaikkia rakentamaan yhteisöä. Se voi tapahtua urheiluseurassa tai kuoroharjoituksissa. Se voi näkyä musiikkiopiston parkkipaikalla tai vanhempainyhdistyksen myyjäisissä, eläkeläisten piirissä tai työikäisten saunaillassa. Kun löydämme toisemme, löydämme merkityksen. Tätä yhteyttä toivon seurakunnan edesauttavan. Yhteisön keskellä on seurakunnan paikka. Sen eteen haluan itse ponnistella.
Onneksi seurakunnan olemus ei ole lopulta tekemisessä vaan olemisessa. Olemme uskon yhteisö, elämme armon varassa. Siihen ei tarvitse lisätä omia tekojamme. Saamme aloittaa alusta. Sen takuumiehenä on herramme Jeesus. Itsekin aloitan jälleen alusta uudessa tehtävässäni. Toimeen tartun ensin rukoillen. Siihen kutsun siis sinuakin. Olet yhteisömme jäsen, rakastettu.
Uusi vuosi alkakoon, kohdataan se yhdessä!
Jani Latva-Nikkola
Kurikan seurakunnan kirkkoherra