Jukka Hautala liikkuu metsässä Jurvanjärven viljelysteiden liepeillä perjantaina aamupäivällä. Hänellä on taskussaan pussi, jos lumella sattuisi kököttämään suden uloste.
Hukkien jätöksiä kerätään jälleen pohjalaismaakunnissa dna-tutkimusta varten. Keruuaika alkoi marraskuussa ja kestää helmikuun loppuun. Kyseessä on Luonnonvarakeskuksen (Luke) valtakunnallinen seurantatutkimus.
– Vielä ei ole tullut vastaan sutta eikä läjää, Hautala toteaa puhelinhaastattelussa.
Dna-tutkimuksesta selviää susista tietoa, jota ei olisi muuten mahdollista saada.
– Dna:n avulla tunnistetaan susi ja sen reviiri. Samalla selviää, onko tietyllä alueella lauma vai pelkkä susipari. Tuloksista saadaan faktaa myös sukulaisuuksista, Hautala sanoo.
Hän on melko laajan alueen dna-keräysvastaava. Hänen mukaansa jurvalaiselta laumalta on tarkoitus löytää joitakin kasoja ja Laihialta toistakymmentä kasaa.
– 19 näytettä on kerätty Närvijoki-Pörttomin laumasta Jurvan Sarvijoen ja Maalahden rajoilta. Sieltä kaivataan vielä muutamaa lisänäytettä, Hautala tietää.
Teuvalla ja osittain Kurikassa hoitaa samaa tehtävää Erkki Siljamäki.
– Näytteitä on aiempina vuosina kerätty paljon, joten nyt vähän rajoitetaan.
Hän on ollut keräysvastaavana viisi vuotta.
– Susien reviiri on pysynyt aika lailla samana Teuvalla. Susipari liikkuu alueella satunnaisesti. Entä olisivatko tuulivoimala-alue Jurvassa, Kurikassa ja Teuvalla ja sen tuoma liikenne saattaneet panna sudet vähän väistämään?
Pötkön seassa on karvoja
Kun Siljamäki tai Hautala löytää suden ulosteen, se menee pakastimeen jemmaan Lukelta saadussa pussissa.
Päälle kirjataan muun muassa löytöpaikan koordinaatit. Luken hakupalvelu noutaa näytteet. Ne analysoidaan Luken laboratoriossa.
Miesten mukaan tuloksista on mielenkiintoista katsoa, paljonko alueella on susia, mistä sinne on tullut uusia yksilöitä ja mitkä ovat toisilleen sukua.
– Esimerkiksi vuonna 2015 alueellemme oli saapunut susi Pöytyältä Varsinais-Suomesta. Jonkin toisen alueen tuloksista voi puolestaan näkyä, minne alfaparin pentuja on lähtenyt, Hautala lisää.
Hän kertoo, että keräysvastaavat tekevät yhteistyötä metsästäjien kanssa.
– Metsästäjät liikkuvat paljon maastossa ja tunnistavat suden ulosteen. He voivat kerätä meille läjiä tai ilmoittaa, missä niitä on. Muutkin luonnossa liikkujat saavat tehdä samoin.
Siljamäki kuvailee, mistä tunnistaa hukan ulostepötkön.
– Se on usein tumma ja suippo molemmista päistä. Hyvä tuntomerkki on sekin, että seassa on karvoja, voi olla myös luumurskaa. Syödyn saaliin läheltä löytyy helposti läjiä, koska sudet ovat oleilleet siinä pidemmän aikaa.
– Jos löydät suden ulosteen, koukkaa se puhtaaseen pakastuspussiin. Dna otetaan ulosteen pinnasta. Ulosteeseen ei kosketa tautiriskinkään takia. Löytöpaikan sijainnin voi jakaa kännykällä keräysvastaavalle, Hautala neuvoo.
Kannanhoidollisia lupia?
Viime vuoden dna-tulokset on koottu kartalle Luonnonvaratieto-palveluun.
– Reviirien asukkaatkin voivat tarkastella alueiden tilannetta palvelussa, sanoo Luken erityisasiantuntija Mia Valtonen tiedotteessa.
Susien tilanne on ehtinyt jo muuttua, koska on syntynyt uusia pentuja, nuoret ovat lähteneet vaeltamaan ja perustaneet uusia reviirejä.
Tulosten perusteella pisimmän vaellusretken oli tehnyt uros, joka ammuttiin Kuusamossa viime vuoden joulukuussa.
– Susi oli lähtöisin Etelä-Norjasta, jossa se oli gps-pannoitettu. Vaellusta kertyi linnuntietä noin tuhat kilometriä. Se vaelsi Suomeen viime vuoden syksynä.
300 sutta Suomessa
Viime aikoina susien suojelusta ja metsästyksestä on puhuttu paljon.
– Yhteisen tietopohjan tärkeys korostuu. Susihavainnot ja dna-tulokset ovat välttämättömiä, jotta voimme muodostaa luotettavan kuvan maamme susikannasta, Valtonen sanoo tiedotteessa.
Siljamäen ja Hautalan mielestä susille pitäisi saada kannanhoidollisia kaatolupia.
– Susien määrä on noussut reippaasti, ja ihmispelko on vähentynyt. Tilanne on sama kuin esimerkiksi hirvillä: jos kantaa ei pidettäisi kurissa metsästämällä, tilanne leviäisi käsiin, Siljamäki sanoo.
Hautala sanoo, että karhujen ja villisikojen kanta on molempien reippaasti yli 3 000, susien 300.
– Paljon useammin ihminen kuitenkin näkee suden kuin karhun tai villisian. Toki susien käyttäytyminen on erilaista. Karhut ja villisiat ovat arempia, mutta sudet kulkevat mielellään teitä pitkin, Hautala kertoo.