Kuten Jurvan Sanomissa 7.6.2017 julkaistusta artikkelista käy ilmi, olen yksityishenkilönä työstämässä soivaa valokuvanäyttelyä Jurvan Teatterille. Soiva valokuva tarkoittaa sitä, että projektin vaiheissa on vain kuva ja musiikki, ilman kuvien taustoja avaavia selityksiä.
Aiheena on 100 kuvaa Jurvasta sadan vuoden ajalta. Ajatukseni on tuoda Jurvasta ja jurvalaisista esiin niitä positiivisia ja myönteisiä puolia, jotka ovat saaneet minut kiintymään tähän kylään ja näihin ihmisiin.
Näyttely on minun osaltani kunnioittava hatunnosto ja huomionosoitus tämän pienen kylän asukkaille, jotka eivät välttämättä aina itsekään huomaa kylänsä tai sen asukkaiden hienoutta. Kokemukseni mukaan jurvalaiset ovat rehtejä, iloisia, auttavaisia ja yrittelijäitä. He suhtautuvat asioihin positiivisesti ja humoristisesti, ja tarttuvat toimeen valittamisen sijaan.
Tämän valokuvaprojektin työtapaahan voisi kutsua yhteisötaiteeksi. Sitä tehdään yhteisön jäsenten ehdoilla, heidän kanssaan ja heitä varten. Jo nyt mukana on ollut Yhtenäiskoulun oppilaita sekä kymmeniä yksityishenkilöitä, joita haluan kiittää aktiivisesta ja innostuneesta osallistumisesta.
Kiitän myös kahta minua ohjannutta henkilöä, jotka Jurvan Sanomissa 14.6.2017 julkaistuilla aiheellisilla mielipiteillään niin ikään osallistuivat projektiin ja auttoivat minua täten säilyttämään teoksen alkuperäisen ajatuksen, sen punaisen langan.
Yhteisötaidetta ei olisi ilman sitä tekevää yhteisöä.
Ville Nisonen