Sosiaalisiin taitoihin kuuluvista vuorovaikutustaidoista sanoisin tärkeimpinä olevan empatia ja jämäkkyys. Empatia on kykyä eläytyä toisen ihmisen tunteisiin ja mielentiloihin, nähdä asioita toisen näkökulmasta. Jämäkkyys on kykyä tunnistaa, määritellä ja ilmaista omat rajat hyvinvointia lisäävällä tavalla. Molemmat taidot ovat yhteydessä myönteiseen minäkuvaan, itseluottamukseen ja hyvään itsetuntoon. Empatia ja jämäkkyys eivät ole synnynnäisiä taitoja, vaan ne muokkaantuvat vuorovaikutuksen yhteydessä koko elämän ajan. Kasvatuksella on kuitenkin suuri merkitys molempien taitojen kehitykseen.
Tänään alkavat YK:n oranssit päivät naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi. Miksi aloitin kirjoituksen siis puhumalla empatiasta ja jämäkkyydestä? Miten ne liittyvät sukupuolittuneeseen väkivaltaan?
Vuorovaikutustaitojen puute ei ole naisiin kohdistuvan väkivallan juurisyy. Pohjimmainen syy löytyy sukupuolten välisistä valtarakenteista ja niiden taustalla olevista asenteista, patriarkaalisesta ajatuksesta siitä, että mies on naista arvokkaampi. Tätä valta-asetelmaa pyritään pitämään yllä mm. sukupuolitettujen perinteiden avulla. Joista pääsemmekin takaisin vuorovaikutustaitoihin.
Yhä lasten kasvatuksessa näkyvät haitalliset, perinteisiin ja ahtaisiin sukupuolijakoihin perustetut roolitukset. Tyttöjen kasvatuksessa vaalitaan empatiaa: muista välittämistä, muiden tunteiden ja ajatusten ymmärtämistä, toisten tukemista vaikeissa tilanteissa. Ja tässä sinänsä ei ole mitään väärää, päinvastoin. Mutta empatiataitojen pariksi vaaditaan jämäkkyystaitoja. Tämä voi ennaltaehkäistä sitä, että muut eivät riko rajojasi tai käytä sinua hyväkseen. Omien rajojen tunnistamisen ja puolustamisen lisäksi jämäkkä ihminen osaa arvostaa omia näkemyksiään, tuoda mielipiteitään esille ja puolustaa itselle tärkeitä arvojaan. Viedä omia aloitteita eteenpäin ja yrittää vastoinkäymisistä huolimatta uudelleen. Liian usein tytöille hoettavat ohjeet liiallisesta kiltteydestä, muiden miellyttämisestä ja oman paikkansa tietämisestä vähentävät itsearvostusta ja sotivat jämäkkyystaitoja vastaan.
Poikien kasvatuksessa voi nähdä päinvastaista painotusta. Poikien itsearvostusta vahvistetaan nimenomaan opettamalla jämäkkyyttä, kannustetaan olemaan vahva, joskus jopa sekoittamalla se kovuuteen. Mutta jämäkkyys ei ole empatian vastakohta, ja siksi on tärkeää, että molempia taitoja harjoitellaan ja arvostetaan sukupuolesta riippumatta. Empatia lisää myötätuntoa ja ymmärrystä sekä muita että itseä kohtaan. Kun osaa tunnistaa ja ilmaista omat tunteensa, osaa ihminen tulkita ne paremmin myös muissa ihmisissä. Läsnäoleva kuunteleminen, muiden tasavertainen kohtelu ja keskustelutaidot ovat nekin empatiaa lisääviä hyvinvointitaitoja. Poikien saamat käskyt itkun lopettamisesta ja tunteiden sivuuttamisesta, tai vähättelevät ja mitätöivät kommentit tunteiden näyttämisestä ja herkkyydestä vähentävät kykyä tuntea empatiaa.
Kuten jo mainitsin, nämä eivät ole itsessään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa aiheuttavia syitä, mutta ovat vahvoja taustatekijöitä väkivallan mahdollistamisessa ja ylläpitämisessä. Naisiin kohdistuva väkivalta on maailmanlaajuinen pandemia, mikä näkyy erityisen vahvasti myös Suomessa, vaikuttaen negatiivisesti mm. turvallisuudentunteeseen, hyvinvoinnin tasoon, tasa-arvoon ja demokratiaan, kansantalouteen ja ylipäätään ihmisoikeuksien toteutumiseen. Nämä haitalliset vaikutukset eivät ulotu ainoastaan tyttöihin ja naisiin, vaan ihan jokaiseen meistä. Siksi naisiin kohdistuvan väkivallan päättäminen on yhtä lailla meidän jokaisen tehtävä.
Keinoja väkivallan vähentämiseen on monia, ja oranssien päivien 16 päivää kestävän kampanjan aikana näitä on tärkeää nostaa esille. Tämän vuoden kampanjan aikana halusin nostaa esille nämä kaksi taitoa, joita tasavertaisesti vahvistamalla pystyt vaikuttamaan naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseen. Aloita itsestäsi, ja pohdi millä tasolla omat empatia- ja jämäkkyystaitosi ovat. Miten niitä voisit vahvistaa? Tunnistatko omat tunteesi? Mikä on sinulle luontevin tapa ilmaista niitä? Entä tunnistatko omat tarpeesi, toiveesi, rajasi? Missä muiden ihmisten rajat menevät, ja mitä tehdä silloin kun rikon toisen rajoja? Itsereflektoinnin tueksi ota asia puheeksi perheenjäsentesi, ystäviesi ja kollegoidesi kanssa. Lisää työkaluja löydät myös tarvittaessa erilaisten nettiohjelmien, -testien, kirjojen ja ammattilaisen kanssa keskustelemisen avulla. Jos nyt ei ole aika toimia, niin koska sitten on? Ja jos luulet että asia ei kosketa sinua, niin ketä sitten? Kannustan Sinua ja ihan jokaista meistä ottamaan osaa kampanjaan sillä tavalla, mikä kullekin sopii parhaiten.
Elina Viitasaari
Kirjoittaja tekee päivätyötä nuorten parissa MIELI Pohjanmaan mielenterveys ry:ssä, toimii YK-edustajana naisiin kohdistuvan väkivallan asiantuntijana, sekä istuu YK:n tasa-arvojärjestö UN Women Suomen kansallisen komitean hallituksessa.