Kolmisenkymmentä vuotta sitten Jurvassa Mäkisen kuntoradalla järjestettiin kahtena kesänä muutaman kilometrin päässä Koskimäessä asustaneiden naapurusten juoksuviesti.
Niinä vuosina ampumahiihdossa kisannut Leena Reinilä (nykyisin Väänänen) sai viestikavereikseen veljensä Simon ja rajanaapuri Matilaisesta Pekan. Osuus oli aina yksi kilometrin kierros, ja jotta 15 kilometriä saatiin täyteen, kukin kuljetti viiteen kertaan viestiä. Vastustajaksi saatiin silloin kestävyysjuoksussa piiritasolla kisannut Pekan isoveli Jussi, joka juoksi saman 15 kilometriä yhtäjaksoisesti.
Aikoinaan 1980-luvulla molemmat kisat ratkesivat lopussa täpärästi Jussin eduksi. Niin täpärästi, että kolmikkoa harmitti – ja revanssin vaatimus jäi elämään toisen tappion jälkeen. Elämäntilanteiden ja asuinpaikkojen muututtua ei vuosikymmeniin kukaan puhunut viestistä mitään.
Vuonna 2014 etenkin Leena kaipasi motivaatiota juoksukuntoilulle ja mainitsi Facebookissa tunnustelunomaisesti muinaisen kisan. Jussin piti ensin kokeilla, millä vauhdilla jaksaisi nykykunnossa juosta 15 kilometriä.
Kun matka taittui alle 6 min/km, Jussi oli valmis tarttumaan haasteeseen juosta taas yksin kolmea vastaan. Matkaa lyhennettiin, jotta kisan kokonaiskesto säilyisi noin entisessä tunnissa eikä lähentelisi puoltatoista tuntia.
Treeniajaksi ennen kisaa sovittiin kaksi vuotta. Näin kukin voisi rauhassa sopeutua, ja muutoksetkin olisivat pitkäjänteisempiä ja paikat paremmin kestäisivät. Olisiko edelleen keskeistä, kumpi voittaisi? Kyllä siinä mielessä, että kisa-asetelmasta itse kukin motivoitui harjoittelemaan entistä paremmin. Mutta siinä itse harjoittelussa se suurin palkinto olisikin.
Tänä syksynä h-hetki koitti Jussin ja Simon nykyisissä lähimaisemissa Seinäjoen Tanelinrannassa. Juostiin lampea ympäri niin, että yleisönkin oli helppo seurata kisaa.
Oli kolmikon Leena, Simo & Pekka vuoro voittaa. Pekka pystyi saavuttamaan jokseenkin saman vauhdin kuin kolme vuosikymmentä aiemmin. Simo ei päässyt aivan yhtä lähelle vuosikymmenten takaista itseään, mutta paransi merkittävästi kahden vuoden takaisesta. Leena puolestaan ilman kisaa tuskin olisi tehnyt ensimmäistäkään juoksutreeniä.
– Talvisin hiihdän mielelläni, mutta monena vuonna on tullut täysi paussi urheiluun puoleksi vuodeksi. Ja saatiin myös Simo liikkumaan!
– Toiseksi oli kyllä ihan loistavaa tehdä tämä projekti tällä porukalla ja samalla palautella yhteydenpitoa vuosien jälkeen. Lisäksi oli jännä huomata, miten eri tavalla tällaiseen rypistykseen pitää valmistautua kuin 30 vuotta sitten. Ei pelkästään jalkavaivat etukäteen vaan myös paikkojen kestäminen tosissaan urakoidessa huoletti. Kuinka paljon pitää lämmitellä, että saa kropan oikeasti toimimaan? Ja vaikka se hitain olinkin yhä, niin oli sellainen ylpeä olo illalla, että selviydyin kunnialla kierroksiltani, nykyisin Oulussa vaikuttava Leena kertoi muutama päivä kisan jälkeen.
Maltillisen nousujohteisesti viestin juosseen Simon vastaus parhaasta asiasta tuli vähääkään miettimättä.
– Se kun pääsi juoksemaan vanhojen naapureiden kanssa.
– Vanha jengi koossa taas! Itsestä löytää aikuisiällä uusia puolia tämmöiseen kisaan valmistautuessa. Mielenkiintoista valmistautua kisaan, jossa on niin monta arvoitusta: päivän oma kunto ja vire, oman tiimin vastaavat, saati sitten vastapuoli eli Jussi, Kokkolassa asuva Pekka pohdiskeli.
Jussi tarttui samaan arvoituksellisuuteen.
– Kiva oli päästä edes sellaiseen kuntoon, että voittokin oli ennen starttia avoin ja pystyi lautapelien tapaan vähän psykeeraamaan kanssajuoksujoukkuetta.
– Pikkulinnut laulelivat tämän puolen onnistuneen. Sen verran selvästi kuitenkin kolmikko voitti, että jännityksen ja motivaation säilymiseksi on hienoa, että kukin heistä suostuu seuraavassa koitoksessa juoksemaan oman osansa yhtäjaksoisesti. Vaikka edelleen perusasetelma kolme vastaan yksi säilyy, vetoharjoituksensa muuttuminen pitempikestoiseksi tasoittaa tilannetta.
Vuosikymmenten takainen Jurvan viestikisa motivoi siis tästä eteenpäinkin.
Jussi Matilainen