Kuva: Pixabay
Minoon sua orottanu,
ruksaallu allakkaa,
kaipaallu sua kamalasti.
Kahvia ryystäny,
tonkan pari,
marraskuusta asti.
Tästä tiärän sä tuut,
kun nouset keltaasena valona
horisontista,
mun yläkerran ikkunaha.
Ruksaan sun allakkaha,
pimiästä irti.
Soot taas mun
kevät!
Jukka Vainionpää