On jotenkin vapauttavaa valmistella materiaali jolle kuvata, puhdistaa täydellisesti, sekoitella ja mittailla kemiat. Olla täysin vapaa sähköntarpeesta ja bittimaailmasta. Vaikka valokuvia otetaan tänä päivänä enemmän ja hurjempaa vauhtia kun koskaan, yhä vähemmän niitä arvostetaan.
Älkää toki käsittäkö väärin, vanhan liiton nörttinä arvostan yli kaiken uusia tekniikan innovaatioita. Silmien takana alkaa hehkua, kun jotain uutta tuodaan ihmisten tietoisuuteen. Haaveena onkin nähdä, mihin kaikkeen mullistavaan ihmiskunta pystyy oman elämäni aikana.
Oma ennustukseni on, että tämän päivän digikuvia ja/tai sisältöä ei enää ole olemassa. Ainakaan tässä muodossa. Meillä ei ole yhtään kestävää mediaa digitaalitekniikassa, joka kestäisi arkistoinnin. Itseasiassa 50 vuotta voi olla jopa optimistinen arvio.
Vanha magneettisuuteen perustuva tallennus alkaa olla jo hapan. Harva menetelmä enää toimii, disketit, magneettinauhat. CD-levyt, varsin uusi tekniikka, sekin lahoaa käsiin. Puhelimet, joissa on ihmisten tärkeimmät kuvat. Sisältö voi olla mennyttä silmän räpäyksessä laitevian takia.
Pilvitallennus. On siis käytännössä yksittäinen palvelin ties missä, jota ties kuka ylläpitää. Sähköt pois ja sinne meni. Tuskin edes kuluttajien tallentamaa materiaalia kahdennetaan pilvessä, maksaa mansikoita. Kuvaformaatit JPG, TIFF, BMP. Uusia tulee ja vanhat väistyvät, hetken päästä vanhoja formaatteja ei osaa mikään laite enää lukea.
Tekoäly, tänä päivänä kaikkien huulilla ja monessa mukana. Auttaa arkisissa toimistohommissa ja vastailee mitä kummallisimpiin kysymyksiin. Toimii jopa juttukaverina. Arvostan kaikkea mihin se pystyy, mutta... Ehkä tieto lisää tuskaa.
Ennustan myös, että valokuva, siinä sanan merkityksessä kuin sen ymmärrämme, tulee katoamaan. Joka ikinen kuva, jonka tallennamme puhelimeen, tietokoneelle tai mihin vain laitteelle, joka on yhteydessä internettiin, on varmasti otettu talteen. Luvalla tai ilman.
Tulevaisuudessa kun haluat nähdä jonkin valokuvan, kerrot tietokoneelle, mitä haluat nähdä. Lapsenlapsen, lomalla, hiekkarannalla. Sisarukset istumassa iltaa. Kavereiden kanssa ulkomailla, jossain eksoottisessa paikassa, missä et ole ikinä edes käynyt. Minä itse kävelyllä koiran kanssa kuussa.
Huomaatteko jatkumon? Todennäköisesti tulevaisuudessa kerrot vain tekoälylle, mitä haluat nähdä, ympäristön, keitä kuvassa on ja mitä heillä on yllä. Maassa, kuussa vai marssissa. Kuva tullaan rakentamaan toiveidesi mukaan, mutta siinä ei loppujen lopuksi ole mitään mennyttä, muistoa tai totuutta ensinkään. Kasvoistakin ehkä heijastuu jotain etäisesti tuttua. Vähän hirvittää visioida näitä.
Myönnän toki, että vähän on oma lehmä ojassa. Mielelläni kerron ja yritän tuoda wetplate-tekniikkaa ihmisten tietoisuuteen mahdollisimman paljon. Ensinnäkin nautin suunnattomasti tehdä tällä tekniikalla valokuvaa, mutta toisekseen tiedän, että tekemäni kuva säilyy varmasti 200 vuotta, ehkä jopa 300. Ja onhan valmistamani kuva todellakin massasta poikkeava ja ainutlaatuinen! Toisin kun bittikuvat.
Siksi toivon hartaasti, että ottakaa kaikista tärkeimmistä kuvistanne edes paperikopio. Laittakaa se kenkälaatikkoon tai kirjekuoreen ja johonkin turvaan. Pelkästään valokuva seinällä tulee kestämään kauemmin kuin yksikään digitaalinen media. Totta kai kannustan myös käyttämään haluamaanne valokuvaamoa tai valokuvauspalvelua.
Eiköhän tässä ole synkistelty tarpeeksi. Nauttikaa tärkeistä valokuvistanne ja pitäkää niistä huolta. Joku tietty vedos voi olla jokin päivä elämänne tärkein asia maailmassa. Loppujen lopuksi on helppoa pitää tärkeät muistot elossa ja ehkä siirtää muistoja sukupolvelta toiselle.
Mika Rauhala