Kun tavallinen kuntalainen saa tililleen kuukausipalkkansa, osaa hän jo aikaisempien kokemustensa perusteella arvioida, kuinka paljon summasta kuluu niin sanottuihin pakollisiin menoihin. Hän tietää, että jäljelle jäävällä rahasummalla pitää selvitä päivittäisistä menoista seuraavaan palkkapäivään saakka.
Hyödyllistä hänen mielestään on myös varautua elämässä eteen tuleviin yllättäviin menoihin ja laittaa kuukausittain pieni summa säästöön niin sanotun pahan päivän varalle. Hän tietää myös sen, että kun kukkarosta alkavat lantit loppua, on jostain osattava tinkiä tai jopa luopua siksi aikaa, kunnes talous on jälleen saatu tasapainoon.
Johonkin tällaiseen ajatteluun myös Kurikan sivistyslautakunta on pyrkinyt. Se teki joulukuussa pidettyyn yhteisvaltuuston talousarviokokoukseen mennessä tiukkoja ja vaikeita päätöksiä saavuttaakseen kaupungin sille asettaman talousraamin.
Se pyrki tinkimään palveluista, jotka eivät kuulu kaupungin lakisääteisiin palveluihin.
Leikkauslistalle oli nostettu muun muassa koululaisten aamupäivätoiminta. Toiminnan lopettamisesta säästöjä oli arvioitu saatavan noin 50 000 euroa. Äänestyksen jälkeen valtuusto päätti, että toiminnasta ei luovuta, vaan sitä parannetaan.
Valtuuston päätös on pohjimmiltaan hyvä, sillä lasten hyvinvointiin tähtääviä toimia ei voi pitää huonoina. Nyt se on kuitenkin aiheuttamassa kierteen, jossa ongelma siirtyy askel askeleelta eteenpäin. Toiminnan ylläpitäminen ja laajentaminen aiheuttaa paineita kouluille, kun koulunkäyntiavustajia joudutaan siirtämään oppilaiden tukitehtävistä aamu- ja iltapäivätoimintaan.
Alkujaan varsin pieneen rahasummaan tiivistyvästä asiasta on nopeasti tullut monimutkainen yhtälö. Lopulta se tuntuu myös kuntalaisten kukkarossa.