Tilaajalle

Voi, miten romanttista – Paavo löysi vaimonsa bingosta: ”Se oli todellinen voitto”

Syksyinen päivä alkaa kallistua iltaan, kun Paavo Mattila tekee klapipuita kotipihassaan.

Mattila omistaa pienen metsäpalstan, josta hän saa polttopuut.

Kotityöt olivat tuttuja jo lapsuudessa, sillä Niemenkylässä syntynyt Mattila on maatalon poika. Vanhempien ja Mattilan lisäksi maatalossa asuivat isosisko sekä kaksi isoveljeä.

– Olen sisarussarjan nuorin. Meillä oli maata ja muutama lehmä, ja opin töiden kautta mistä ja miten tulot tulivat perheen elättämiseen.

Mattila kuvailee lapsuutensa kesiä työntäyteisiksi, kun heinätyöt olivat ”riesana” ja piti paimentaa ”kurmuja”, siis lehmiä.

– Olisin saanut lypsää lehmiä, mutta se jäi vain kokeiluun. Kaikkia muita maatalon töitä pääsin mielestäni riittävästi tekemään.

– Monille olen sanonut, että heinätöistä on huonoja muistoja. Mutta nyt kun aika on kullannut ne muistot, olisin heti valmis menemään heinätöihin, jos vain pääsisin.

Kouluaika oli villiä ja rauhatonta

Mattila kävi Niemenkylän kansakoulussa neljä ensimmäistä kouluvuottaan, minkä jälkeen hän siirtyi Kirkonkylän yhteiskouluun.

– Niemenkylässä olin parhaimpia oppilaita, mutta Kirkonkylän yhteiskoulussa alku oli hankalaa. Sain uusia kavereita, minkä vuoksi tulivat uudet kujeet. Minulla oli jo tuolloin vilkas luonne ja kun löysin uusia ystäviä, oli paljon muutakin tekemistä kuin koulunkäynti.

Mattila kertoo, että hän jäi luokalle heti ensimmäisenä kouluvuotenaan Kirkonkylässä.

– Veljeni pääsi ylioppilaaksi samaan aikaan, kun jäin luokalle. Kukaan ei onnekseni kysynyt siinä juhlahumussa, miten minulle oli käynyt. Vasta heinätöiden jälkeen heinä-elokuussa äiti ehti tenttaamaan, miten kouluni meni. Silloin jouduin kertomaan, että jäin suoraan luokalle. Tilannettani ei helpottanut se, että isäni istui silloin koulun johtokunnan puheenjohtajana. Koulumenestykseni oli sinä vuonna aihe, josta ei isän kanssa enää puhuttu.

Kun Mattila tuplasi yhteiskoulun ensimmäisen luokan, koulu alkoi sujua jo ainakin aiempaa paremmin.

– Vasta aikuisena kypsyin enemmän opiskelemaan.

Mattila myöntää, että hän oli yhteiskoulun aikana monta kertaa jälki-istunnossa.

– Sitä on vähän vaikea tarkkaan sanoa, minkä takia olin jälki-istunnossa. Ehkä unohdin mennä kouluun tai unohdin tehdä läksyt. Muistini mukaan sen ajan tyylinä oli, että aika usein annettiin jälki-istuntoa. Usein jälki-istunnoissa oli samaa vakioporukkaa, enimmäkseen poikia. Varmasti sain karttakepistäkin sormilleni, niin ainakin muistan.

Nyt Mattila määrittelee itsensä nuoruusvuosiaan rauhallisemmaksi.

– Ne vuodet ovat osaltaan kasvattaneet, eikä minulle ole jäänyt katkeruutta niistä vuosista, saati opettajista. Varmasti sain sen, mitä olin ansainnut. Jälkikäteen olen monen koulukaverini ja opettajani kanssa sopuisasti muistellut niitä aikoja.

Läheisen kuolema pysäyttää aina

Mattilan elämään on myös mahtunut dramaattisia hetkiä. Mattila mainitsee vanhempiensa kuolemat.

– Kun oma äiti tai isä kuolee, se on aina pysäyttävää ja dramaattista. Tänä vuonna kuoli myös minua kuusi vuotta vanhempi veljeni. Kuoleman hyväksyminen ei ole helppo laji. Ennen kuin veljeni kuoli, en ollut useinkaan ajatellut kuolemisen lopullisuutta, mutta nyt olen pohtinut näitä kysymyksiä paljon ja aiempaa syvemmin.

Mattilan äiti Maiju kuoli 82-vuotiaana vuonna 2003 ja isä Eeli 92-vuotiaana vuonna 2011.

– Äidin kuoleman jälkeen isäni kuolemaan ehdin jo valmistautua. Hän oli sotien veteraani ja sitkeä sälli.

Mattilan onnellisimpia hetkiä ovat olleet omien lasten syntymät. Ensimmäinen lapsi syntyi vuonna 1980 ja toinen kaksi vuotta myöhemmin. Nyt neljä lastenlasta on osoituksena siitä, että ”nuorissa on tulevaisuus”.

Vaimon löytyminen oli bingovoitto

Onnellinen hetki on myös Elina-vaimon löytyminen Niemenkylästä. Niemenkylän nuorisoseuralla pelattiin silloin bingoa.

– Bingo oli siihen aikaan kova juttu, ja porukkaa tuli sinne Kirkonkylästä bussilla. Elina on Kirkonkylästä, ja hän oli tyttöjen kanssa matkassa meidän Niemenkylän nuorisoseuralla.

Mattila bongasi Elinan bingosta. Tuohon aikaan Mattilalla oli ensimmäinen oma valkoinen Austin Mini -auto.

– Jossain vaiheessa vain löysimme bingossa toisemme. Monet kulkivat bingossa ja saivat siinä siivellä kahvia, mutta minä voitin sieltä vaimon, vaikka en pelannutkaan. Sellainen bingovoitto. Se oli todellinen voitto.

Mattila ei heti muista, koska tarkalleen sai tämän ihastuttavan bingovoiton. Juuri töistä kotiin tullut vaimo auttaa miestä, ja oikea vuosi löytyy.

– Vaimoni väittää, että se tapahtui 3. marraskuuta vuonna 1974. Siitä lähtien olemme seurustelleet.

– On hyvä kysymys, mikä Elinassa minua sytytti. Kai se oli Kirkonkylästä kaunis ja pitkätukkainen tyttö, joka osasi tulitikkutemppuja. Se kai se sitten sytytti jätkän, Mattila hymyilee.

Pariskunta meni kihloihin vuonna 1977 ja naimisiin kaksi vuotta myöhemmin.

Edes opiskelut eivät erottaneet paria, sillä he opiskelivat samaan aikaan Seinäjoella.

– Nyt yhteinen taival alkaa olla aika pitkä. Ei tässä mene kauan, kun saamme viettää 50-vuotisseurustelupäivää.

Isän perässä politiikkaan

Mattilan isä oli pitkään politiikassa ja ahersi muun muassa kunnanvaltuuston puheenjohtajana Jurvassa. Hän vaikutti myös muissa luottamuselimissä ja -toimissa.

– Isäni oli johtavassa asemassa sodassa, ja tällaisia ihmisiä tarvittiin myös kunnallispolitiikassa sodan jälkeen. Tuntui, että isäni olikin lähes kaikessa mukana ja muistan, ettei hän oikein ehtinyt heinätöihinkään, kun hänellä oli niin paljon luottamustehtäviä. Veljien kanssa olimme vähän katkeria, kun ”vanha isäntä” oli usein kokouksissa ja meille lankesi extratyökomennuksia.

Mattilan mukaan isä ei juuri koskaan oikein kertonut sotavuosistaan, eikä halunnut kerrata kokemuksiaan. Hänen mukaansa ”se oli taakse jätettyä elämää”.

– Olen kuullut muiltakin, että osa veteraaneista on ottanut samanlaisen kannan aiheeseen.

Poika kulki isänsä jalanjälkiä ja ajautui myös politiikkaan. Poliittinen ura alkoi Jurvassa, mutta silloin työkiireistä johtuen Mattila jätti valtuuston ensimmäisen kauden jälkeen.

– Totesin silloin, että minulla on liian vähän aikaa perehtyä kunnolla kunnan asioihin. Kun jäin eläkkeelle ja koin, että nyt on paremmin kokemusta ja aikaa perehtyä, lähdin uudestaan politiikkaan vuosien jälkeen. Tuntui, että minulla olisi annettavaa ja että eläkeläisenä tarvitsen uutta aktiviteettia elämääni.

Jurva on hyvä paikka

Mattila luonnehtii Jurvaa ihmisen kokoiseksi paikaksi elää ja asua.

– Meillä on puhdas luonto lähellä ja tuvallinen asuinpaikka, jos susia ei lasketa mukaan. Palvelut ovat kohtuulliset olosuhteisiin nähden, ja ne pitää myös jatkossa pyrkiä pitämään ainakin nykytasolla. Vaikea on kuitenkin haaveilla tästä paljon paremmasta.

Myös kehittämiskohteita löytyy. Mattila mainitsee ensimmäisenä tiestöt.

– Ne pitää saada pidettyä nykyistä paremmassa kunnossa, koska ihmiset joutuvat liikkumaan täältä töissä nyt ja myös jatkossa.

Mattila kehittäisi jatkossa myös Säläisjärven aluetta.

– Sitä on jo kehitetty, mutta vielä voimaperäisemmin pitäisi kehittää, koska se on meidän vetovoimatekijä matkailullisesti. Se on myös tärkeä viihtyvyystekijä asukkaille.

Mattila tietää, mistä hän puhuu, sillä hän aloitti hiljattain elinvoimalautakunnan puheenjohtajana.

– Elinvoimalautakunnan tehtävänä on edistää Kurikan kaupungin vetovoimaisuutta ja elinvoimaa sekä ohjata kaupungin elinkeinopolitiikkaa ja huolehtia kaupungin markkinointitehtävistä ja myöntää kaupungin avustukset.

Penkillä

Paavo Mattila

Penkillä-juttusarjassa esittelemme jurvalaisia uuden kauden kaupunginvaltuutettuja.

Keskustan Mattila on syntynyt 3.6.1956 Jurvan Niemenkylässä.

Mattilalla on vaimo Elina, lapset Kaija Nostaja ja Leila Rajala sekä neljä lastenlasta.

Mattila on koulutukseltaan kunnallisteknikko eli tie-, vesi- ja rakennuspuolen rakennusmestari. Koulutuksen hän sai tähän Seinäjoella ja valmistui vuonna 1979. Aikuisena Mattila kouluttautui kaupalliselle alalle ja kävi yrittäjien ammattikorkeakoulun Kauhavalla vuosina 1993–1996. Pakollinen ulkomaanjakso oli Virossa vuosina 1995–1996, jolloin Mattila opiskeli Tarton yliopistossa noin puoli vuotta. Aluksi Mattilan piti opiskella englannin kielellä, mutta kun kielitaitoisista opettajista oli pulaa, oli opiskeltava pääaineena viron kieltä. Tällä taidolla on myöhemmin ollut paljon käyttöä. Mattila on työuransa alkuvaiheessa työskennellyt muun muassa Jurvan kunnassa rakennusmestarina. Lisäksi hän on ollut E.J. Hiipakka Oy:ssä kahdeksan vuotta rautaosastolla, jossa hän sai ”kipinän kaupan alaan” ja hyvää kaupallista oppia. Tämän jälkeen Mattila perusti talomyyntiyhtiön, K-Kotitalomyynti Oy:n, Suupohjan alueen K-kauppiaiden kanssa ja toimi talomyyjänä kymmenisen vuotta. Yrittäjyysopintojen aikana Mattila kiinnostui EU-rahoituksista ja Leader-toiminnasta, josta seurauksena alkoi uusi innostava työrupeama maaseudun kehittäjänä Suupohjan Kehittämisyhdistyksessä vuonna 1997. Viimeiset kymmenen vuotta Mattila oli Suupohjan Kehittämisyhdistyksen toiminnanjohtajana, josta hän jäi eläkkeelle kaksi vuotta sitten. Mattila on ollut perustamassa myös Viron ensimmäistä Leader-ryhmää Pärnun seudulla 2000-luvun alussa.

Mattila harrastaa aktiivisesti liikuntaa. Hänelle mieluisia ovat yhteiset patikointi- ja pyöräilymatkat vaimonsa kanssa. Erityisesti hiihto on lähellä sydäntä, samoin metsätyöt. Myös luonnossa liikkuminen ja marjastus kuuluvat harrastuksiin. Mattila on mukana myös eri yhdistyksissä ja järjestöissä.

Mattila nimeää lempiruuakseen vaimonsa Elinan laittaman uunikalan kookoskuorrutuksella. Lempijuomana on kotikalja.

Mattila aloitti elokuussa toisen valtuustokautensa. Mattilalla on takana yksi valtuustokausi entisessä Jurvan kunnassa. Mattila oli Jurvassa teknisen lautakunnan puheenjohtajana, ja nyt hän on Kurikan elinvoimalautakunnan puheenjohtaja sekä Kurikan kaukolämpö Oy:n hallituksen jäsen.

Motto on Virosta: ”Vaikka mikään ei toimi, niin kaikki järjestyy”. Taustalla on käytännön kokemus.

Vaikka naapurissa Seinäjoella on avaruuden pääkaupunki, Mattila ei lähde avaruuslennolle mistään hinnasta.

Mattilan suurimpana unelmana on elää laadukasta ja rauhallista elämää Jurvassa vaimonsa Elinan kanssa.

Mattila haluaa leipoa Kurikan, jossa säilyvät peruspalvelut. Mattila haluaa Kurikasta myös nykyistä kansainvälisemmän. Hän haluaa, että kaupunki markkinoi matkailusivustoaan myös englannin ja ruotsin kielillä.

Jarno Ranta