Tilaajalle

Tomi Luomaluhta on aktiivinen isä, joka jätti omat harrastukset ja korvasi ne lasten kanssa touhuamisella – Malli omaan isyyteen löytyi lähipiiristä

Tomi ja Mari Luomaluhta muistavat ensitapaamisensa kuin eilisen päivän. 13,5 vuotta sitten molemmat olivat menossa pikaiselle kahville Seinäjoella sijaitsevaan kahvilaan toistensa kanssa. Mari oli sanonut ystävälleen tulevansa ”pian” tämän luo kahvittelun jälkeen. ”Pian” muuttui kolmeksi tunniksi.

– Tuon kahvittelun jälkeen nähtiin oikeastaan joka päivä toisiamme, Mari hymyilee.

Marilla oli tuolloin 5-vuotias poika Vili, joka on nyt jo armeijassa. Tomia ei pelottanut hetkeäkään ryhtyä tälle toiseksi isäksi.

– Olen aina pitänyt itseäni Vilin toisena isänä ja puhun hänestä aina kuin omasta pojasta. Meillä on Vilin kanssa todella hyvät välit, vaikka kinaakin on joskus, Tomi kertoo.

Hänelle yhtäkkiä isäksi ryhtyminen tuntui luontevalta. Syyksi Tomi kertoo sen, että on aina halunnut lapsia, ja sen, että hän on myös aina tottunut tekemään lasten kanssa paljon.

– Olen itse isosta perheestä, joten olen tottunut pieniin lapsiin. Touhusin aina omien pikkusisarusten kanssa. Nykyään kaikissa sukujuhlissa sisarusteni lapset tulevat minun luokseni ja pyytävät pelaamaan purkkista tai jotain muuta, Tomi virnistää.

”Isä on hyvä aivan kaikessa”

Nykyään Tomilla ja Marilla on kolme yhteistä lasta: Tatu (12), Petu (10) ja Kira (6). Tomi sanoo, että isyys omia biologisia lapsia kohtaan ei ole juurikaan eronnut siitä tunteesta, mitä hän tunsi pientä Viliä kohtaan.

– Olen kaikille isä samalta lähtöviivalta. Tosin nuoremmat pääsevät nyt helpommalla. Olen omista sisaruksistani vanhin ja toistan nyt samaa virhettä kuin omat vanhempani, Tomi naurahtaa.

Omasta mielestään hänen pitäisi olla pienimmille tiukempi, vaikka hän myöntääkin korottavansa ääntään joka toinen päivä.

– Minulla on auktoriteettiongelma, kun leikin paljon lasten kanssa, niin he varmaan pitävät minua liian kaverina, Tomi arvelee.

– Tomi on se, joka tekee, touhuaa ja hörsköttää. Sitten kun hän vaatii jotain, eivät lapset pysty sopeutumaan siihen ja koettavat pelleilyn kautta vaikuttaa häneen, Mari kertoo.

Luonnehdintaa omasta isästä pyytäessä lapset kertovat Tomin olevan Petun mielestä kiva ja leikkisä. Kiran mielestä isä on hyvä aivan kaikessa ja Tatu arvostaa sitä, että isä vie heitä erilaisiin paikkoihin ja tekee heidän kanssaan asioita.

Mari luonnehtii puolisoaan samansuuntaisesti:

– Tomi on huolehtivainen ja osallistuva, vaikka työ viekin oman aikansa. Tomi on paras mahdollinen isä meidän lapsille.

Arjen pyöritys vaatii molempien panosta

Työelämän, kodinhoidon ja lasten asioista huolehtimisen yhdistäminen vaatii vanhemmilta paljon.

– Nyt on ne kuuluisat ruuhkavuodet, Tomi toteaa.

Kiireisen arjen pyörittämisestä Tomi ja Mari selviävät omien sanojensa mukaan keskustelemalla ja pelisäännöistä sopimalla.

Arki ja kaikki siihen liittyvät kotityöt jaetaan tasa-arvoisesti puoliksi. Tosin tämä on käytännön sanelema pakko, sillä perheen vanhemmilla on arki-iltojakin vaativat työt. He ovat järjestelleet työnsä niin, että kumpikin pystyy tekemään iltatöitä vuoroviikoin.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vuoroviikoin toinen huolehtii vielä kotona asuvasta kolmesta lapsesta ja kodista.

– Molemmat tekevät ruokaa. Tosin Mari tekee parempaa ruokaa, Tomi paljastaa.

Viikonloppuisin Tomi hemmottelee kokkaamalla koko perheelle kunnon aamiaisen, johon kuuluu usein muun muassa pekonia, munia ja jugurttia, kuten hotelliaamiaiseen konsanaan.

Tulevana viikonloppuna osat vaihtuvat, kun lapset ja Mari laittavat Tomille isänpäivän kunniaksi aamiaisen. Paapan ja mamman luona vierailun perinne katkeaa tänä vuonna, sillä aamiaisen jälkeen perhe lähtee lasten jääkiekkokisoihin.

Mallia isyyteen omalta kummisedältä

Arjesta selviämiseen kuuluu Luomaluhtien perheessä myös vanhempien yhteisen ajan löytyminen. Tomi ja Mari ovat päättäneet ottaa toisilleen aikaa vähintään kerran kuukaudessa, kun lapset ovat esikoulussa ja koulussa.

– Silloin menemme vaikka kävelemään luontoon, tai teemme jotain muuta mukavaa, Mari kertoo.

Yhteinen aika on kortilla, sillä vanhemmat kuljettavat lapsia jääkiekkoharjoituksiin Kurikan jäähallille viitenä päivänä viikossa.

– Omat harrastukset ovat jääneet kokonaan pois. Ennen pelasin salibandyä SB-Jytkyssä, Tomi kertoo.

Omien harrastusten puuttuminen ei vie Tomilta yöunia, vaikka hän kaipaakin niitä toisinaan. Tomi kertoo, että hän on pyrkinyt muuttamaan lasten harrastukset omiksi ja yhteisiksi.

– Sen myötä olemme yhdessä käyneet pelaamassa paintballia sekä heittämässä frisbeegolfia tai pyöräilemässä.

Oman isyytensä esikuvaksi Tomi on valinnut oman setänsä Matin, joka asuu Ruotsissa. Tomi muistelee lämmöllä, miten Matti touhusi hänenkin kanssaan aina vieraillessaan heidän lapsuuden kodissaan.

Tomi arvioi, että voisi isänä tehdä joitain asioita paremminkin lasten kasvatuksessa.

– Pinnaa voisi yrittää kehittää lisää, että ei korottaisi niin herkästi ääntään. Ja entistä enemmän voisi tehdä lasten kanssa asioita, jos työ ei veisi niin paljon aikaa, mutta yrittäjän on hankala vähentää töitään.

Leena Nyysti