Tilaajalle

”Teimme salapoliisityötä” – Vuoden 1971 rippikoululaisten kokoontuminen vaati kovaa työtä

Jurvassa vuonna 1971 ripille päässeitä kokoontui sunnuntaina 24. lokakuuta Jurvan kirkkoon jumalanpalvelukseen ja sen jälkeen seurakuntatalolle kakkukahveille.

Vuonna 1971 ripille pääsi 109 nuorta kahdessa ryhmässä, maalis- ja toukokuussa. Rippikoulua käytiin koulun jälkeen seurakuntatalolla, mutta rippileirejä ei tuolloin vielä järjestetty.

Yhdeksän ihmistä on vuosien saatossa edesmennyt, joten kutsu lähti sadalle.

Kesän alussa Anita Linna antoi idean tapahtumasta Hannu Lehtolalle, joka alkoi etsiä koollekutsujaa.

– Päätin ottaa haasteen vastaan, kun jonkin verran on tullut tilaisuuksien järjestämiskokemusta työn ja harrastusten kautta. Pyysin Hannun lisäksi meille sparrariryhmään Antti Kallion ja Pirjo Rahnaston, joilta tuli hyviä vinkkejä, Pirjo Puskala sanoo ja jatkaa:

– Kova oli urakka, mutta kaikille saimme tiedon asiasta viestein, puheluin, sähköpostilla ja Facebookiin perustetun ryhmän kautta. Seurakunnasta saimme nimilistat vuoden 1971 tiedoilla, joissa oli lisäksi mainittu isän nimi. Tämän perusteella teimme salapoliisityötä, että löysimme kaikille tytöille ”uuden” nimen, että oli mahdollisuus lähteä kyselemään yhteystietoja.

Puskalan mukaan tietoja löytyi monen mutkan kautta.

– Sukulaisia häiritsimme kysymyksillä, missä entinen nuori menee nyt ja mikä on nykyinen sukunimi.

– Sydämellinen kiitokseni kaikille osallistuneille ja juhlan onnistumiseen myötävaikuttaneille. Kiitän myös äitiäni ja isääni, joiden ”sukutietojen” kautta moni nuori asettui oikeaan perheeseen.

Ensin tilaisuus piti olla elokuussa, mutta pahentunut koronatilanne siirsi sen lokakuulle.

– Tilaisuuteen osallistui kaikkiaan 30 ihmistä, ja lisäksi yksi osallistui vain jumalanpalvelukseen. Juhlassa esiintyi hauskasti Lastut-ryhmä teksteillä Puu se on jurvalaasten muavaaluvahaa -kirjasta.

Lisäksi molempien ryhmien rippipappi ja rovasti Jorma Vesanto osallistui juhlaan Martta-vaimonsa kanssa ja toi tervehdyksen entisille Jurvan nuorille. Vesanto oli pappina Jurvassa 1966–1972.

– Vuorollaan jokainen kertoi omasta elämästään. Emme voineet kuin yhteen ääneen ihmetellä, miten nopeasti vuodet ovat vierineet ja aika hurahtanut niin, että nyt suurin osa meistä on jo eläkkeellä. Mukavasti moni kertoi nyt ”elävänsä elämänsä parasta aikaa”, mikä oli hienoa kuulla, Puskala toteaa.

– Paikalle tulleet vaikuttivat tyytyväisiltä, että näkivät pitkästä aikaa omia nuoruuden kavereitaan.