Tilaajalle

Ruotsinkielinen dokumentti kertoo, millainen on Mikki Paajasen sielunmaisema – Samalla Kärlekens åker on ylistys Jurvalle ja sen koristeveistoperinteelle

Jurvan kirkko loistaa kauniin keltaisena Jurvan taajamaa taivasperspektiivistä halkovasta maisemakuvasta. Kirkko on myös paikka, josta jurvalaisesta Mikki Paajasesta kertova ruotsinkielinen dokumentti Kärlekens åker - Rakkauden pelto alkaa.

Kohtauksessa Mikki astelee kirkon keskikäytävää pitkin ja katselee ympärilleen. Yksi kiinnekohta on kastepuu, jonka Mikki sai tehdä Jurvan kirkkoon.

Vaikka dokumentti alkaa kohtauksella Jurvan kirkosta, on tarinan varsinainen alku toisaalla. Se ei ole edes Jurvan kirkon kattopalkissa, jonka raamatunlauseen Mikki aikoinaan luki väärin ja josta tuli hänelle merkityksellinen ja dokumentillekin nimi.

Tarinan alku on siinä, miten Mikki löysi paikan, johon hän tunsi aidosti kuuluvansa.

– Nuorena asuin Espanjassa ja siellä minua kutsuttiin pingviiniksi ja viikingiksi, vaikka halusin olla espanjalainen. Sitten muutimme Helsinkiin ja luulin, että pingviini pääsisi omalle maalleen. Mutta niin ei käynyt, täällä olin vuorostani Pablo ja muuta sellaista, Mikki kertoo.

Mikki asui pitkiä aikoja ympäri maailmaa ja ulkopuolisuuden tunne säilyi. Lopulta hän palasi silloisen puolisonsa, brasilialaisen Zenildan kanssa Suomeen.

– Silloin minulle sanottiin Helsingissä, että minun pitää tulla Jurvaan opiskelemaan veistoa. Menin raivoissani kotiin ja purin mieltäni Zenildalle: ajatella, se tyyppi haluaa lähettää minut Jurvaan!

Tuolloin Mikki ei vielä tiennyt Jurvasta yhtään mitään. Hän ei ollut löytänyt paikkakuntaa edes kartalta.

– Ze kuitenkin sanoi, että jos he haluavat minut tänne lähettää, niin silloin minun on lähdettävä.

Vihdoinkin Jurvaan adoptoitu

Mikki tuli Jurvaan. Kun hän pääsi katsomaan veistoa, hän tajusi millainen typerys oli ennakkoluuloineen ollut.

– Jäin tänne. Kun olin ollut täällä hetkeen aikaa ja viihdyin jo tosi hyvin, Kalervo Puskala tuli kysymään, voisiko hän käyttää yhtä minusta ottamaansa kuvaa kirjassaan, jossa esitellään hänen ottamiaan muotokuvia.

Kuvan päätyminen kirjaan ei kuitenkaan vielä ollut se hetki, jolloin Mikki huomasi tulleensa lopullisesti adoptoiduksi Jurvaan. Se tapahtui hiukan myöhemmin Lapuan Patruunagalleriassa. Siksi Mikki myös pitää Puskalan kirjaa syntymätodistuksenaan.

– Patruunagalleriassa pidettiin näyttely, jonka teema oli pohjalaisia. Kuvani oli siellä ihan syntyjään pohjalaisten ja lastuja syöneiden henkilöiden joukossa. Minulle se tarkoitti silloin sitä, että myös minä olin pohjalainen.

– Se oli minulle ensimmäinen kerta, kun tunsin, että minulla on oma paikka.

Tästä dokumentti kertoo. Oman paikan löytämisestä ja mahdollisuudesta olla oma itsensä Jurvassa ja Pohjanmaalla niin taiteilijana, veistäjänä, opettajana kuin kulttuurin parissa työskentelevänä. Toisin sanoen se kertoo kaiken voittavasta rakkaudesta.

– Minulla on mennyt tosi hyvin. Kun sain tehdä kirkkoon kastepuun, se oli rakkauden tie. Nyt minulla on jo rakkauden pelto, joten tämä edennyt todella hyvin.

Tien ja pellon jälkeen matka myös jatkuu. Sinne Mikki on suunnitellut jotain, jota hän kutsuu tanssivaksi jumalaksi.

Ainutlaatuisia kokemuksia monelle

Televisiossa Svenska Ylen tuottama dokumentti esitetään iltaseitsemältä 21. lokakuuta. Kanava on Ylen Teema Fem. Jo sitä ennen dokumentti on katsottavissa Areena-palvelusta, jonne se tulee tarjolle 19. lokakuuta.

Mikki Paajanen ja muutama muu dokumentin on jo kuitenkin nähnyt, sillä Kurikan kaupunki järjesti viime perjantaina dokumentin ennakkonäytöstilaisuuden Sellassa.

– Olen superiloinen, että teitä on täällä näin paljon paikalla. Ketään ei saisi nostaa toista tärkeämmäksi, mutta olen tosi iloinen siitä, että myös työryhmäni eli tulevat taiteilijani ovat päässeet tänne paikalle, Mikki totesi.

Työryhmä eli Mikin taideprojektissa mukana olevat pitkäaikaistyöttömät ovat myös osa dokumenttia. Mikin tarinan lisäksi se nimittäin kertoo siitä, miten Kurikassa on ymmärretty hyödyntää Mikin taitoa opettaa, innostaa ja inspiroida niin ulkomaisia vieraita kuin paikallisia yrittäjiä, opiskelijoita ja työllistettäviä.

Mikin läheisten, ystävien sekä muun runsaslukuisen yleisön lisäksi paikalle oli saapunut myös osa dokumentin tekijöistä. Ohjaaja Heidi Finnilälle, kuvaaja Jyrki Karjalaiselle ja äänityöstä vastanneelle Ville Halmesmäelle ennakkonäytös oli ainutlaatuinen.

– Tämä on ensimmäinen kerta, kun työmme esitetään näin ennakkoon ennen televisioesitystä. Olemme todella iloisia tästä, kolmikko totesi.

Tilanne oli jännittävä myös Mikille.

– Dokumentista en voi paljon puhua, sillä en tiedä, mitä sieltä on tulossa. Tiedän, että minua on aika monta päivää seurattu kameran ja mikin kanssa. Teimme miljoonia juttuja, mutta en osaa yhtään kuvitella, mitä dokumentissa on.

Ensin Oiva, sitten oppilas

Kaiken kaikkiaan nyt valmistunut dokumentti on monien, jopa sattumiksi laskettavien asioiden lopputulos.

Jos Mikkiä ei nimittäin olisi työvoimatoimiston kurssilla ohjattu markkinoimaan itseään muun muassa LinkedInissä, olisi kontakti vanhaan tuttavaan Heidi Finnilään voinut jäädä syntymättä. Sen myötä tarina Mikistä, Jurvasta, hiljaisen veiston perinteestä, värikkäästä taiteesta ja rakkaudesta olisi jäänyt kertomatta.

Sattumia ja yllätyksiä tapahtui myös, kun dokumenttia ryhdyttiin kuvaamaan.

– Olen 33 vuotta sitten ollut Jurvassa tekemässä dokumenttia Oiva Kentasta. Se, että Mikki on ollut hänen oppilaansa, selvisi minulle vasta kuvausten aikana. Olen todella iloinen, että olen saanut olla mukana tekemässä heistä molemmista dokumenttia, Halmesmäki kertoi.

– Nämä ovat tarinoita, jotka ansaitsevat tulla kerrotuiksi. Ja näitä tarinoita Suomi on täynnä. Enemmän meidän pitäisi saada niitä tallennettua, Karjalainen huomautti.

Ennakkonäytöksen jälkeen Mikki Paajanen on revetä liitoksistaan. Hän on ylpeä siitä, miten dokumentti on tehty.

– En olisi voinut uskoa, että dokumentista tulee näin hieno. Olen siinä itseni ja Jurva tulee hienosti esille. Tämä oli aivan mahtava juttu!

Lisää aiheesta