Raija Peuronen on monen sukupolven hoitotäti

Yksinäinen kyynel valuu pitkin poskea. Raija Peuronen nostaa silmälaseja nenältään ja kuivaa kyyneleen.

– Kiiltomato. Se oli kiiltomato, jota oltiin pysähdytty ihmettelemään tien viereen kesken automatkan. Ja sillä pojalla oli varmasti ollut tosi rikas lapsuus, ulkomaan matkoja ja kaikkea. Silti se oli todella pieni asia, joka oli lapsuudesta jäänyt päällimmäisenä mieleen.

Tarina ei ole Peurosen hoitaman lapsen tarina, mutta hänestä se kuvastaa sitä, mikä lasten kanssa olemisessa on tärkeintä: ne pienet hetket.

Peuronen on herkistynyt. Hän on jäämässä eläkkeelle 41 lastenohjaajana vietetyn vuoden jälkeen. Kaikesta hyvästä huolimatta uralle on mahtunut myös epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteita.

Monen perheen lapset ovat olleet Peurosen hoidossa useamman sukupolven ajan. Suhde hoitolasten vanhempiin on muuttunut ajan myötä. Kun omat lapset olivat pieniä, kerholaisten vanhempien kanssa oltiin samassa veneessä.

Peuronen jää virallisesti eläkkeelle vasta syksyllä. Hän toivoo tulevaisuudessa tarkempaa huomiota kasvavaan erityislasten määrään.

Seuraavaksi Peuronen tahtoisi elvyttää pyhäkouluperinteen Jurvassa.

ANU KARPPI

Lue lisää 7. kesäkuuta ilmestyneestä Jurvan Sanomista.