Tilaajalle

Pinkki pupu opastaa pian eteenpäin - mukaan polulle halutaan koko perhe

Pupujen, propellien, talon ja auringon muotoon sahatut ja valkoisiksi maalatut opastekylttiaihiot eivät kauan pysy värittöminä, kun Kunnannupun päiväkodin Kanelit-ryhmän esikoululaiset päästetään töihin.

Yksi innokkaista on Aarre Antila. Hän tarttuu siniseen tussiin ja värittää sillä tarmokkaasti yhtä auringon sakaraa. Vieressä istuva Emma Strömblad ei pääse vauhtiin yhtä nopeasti. Hän esittää tarkentavia kysymyksiä väritykseen käytettävistä välineistä projektia ohjaavalle Mikki Paajaselle.

– Ovatko nämä taikatusseja? Minulla on kotona sellaisia. Ne on ostettu ulkomailta.

Paajasen mukaan myös hänen tussinsa ovat taikatusseja, mutta varmasti erilaisia kuin Strömbladin. Ulkomailta niitä ei ainakaan ole ostettu.

– Kun näitä ravistelee ja niille sanoo, että tule, tule väri, niin ne alkavat toimia paremmin. Ja kyltteihin te voitte piirtää ja maalata ihan mitä tahansa, Paajanen sanoo.

Viereisessä pöydässä Maija Hahto ja Iiris Keltto ovat saaneet tehtäväkseen koristella pupukyltit. Kumpikin heistä on inspiroitunut aivan samasta asiasta, mustista pilkuista.

– Ovatko nämä pupuja, jotka haluavat olla koiria? Paajanen kysyy.

Hahto kieltää pontevasti, mutta myöntää kyllä, että hänen pupussaan on hiukan dalmatialaisen olemusta.

Kylttien koristelusta Hahto ja Keltto eivät kovin suuria paineita viitsineet ottaa.

– Tämä on meille ihan tavallista hommaa. Päiväkodissa me tehdään tällaisia juttuja tosi usein, kaksikko huomauttaa saatuaan työnsä valmiiksi.

Keskustelu ajautuu pupuihin, sillä kumpikin tytöistä on nähnyt ihan eläviä sellaisia.

– Minä olen nähnyt luonnossa viisi pupua, Keltto muistaa.

– Ja minä olen nähnyt kuusi lemmikkipupua. Ne olivat ihania, Hahto toteaa.

Kaikkien kuntalaisten iloksi

Aivan tavallisia esikoululaisten koristelemat kyltit eivät ole. Taiteilijat eivät nimittäin saa niitä omakseen, vaan he luovuttavat ne tuottamaan iloa kaikille kuntalaisille.

– Lasten valmistamilla kylteillä merkitään luontopolku. Siitä tulee sen mittainen, että lapset jaksavat sen kulkea helposti. Tarkoituksena on, että lapset innostaisivat myös vanhempiaan luontopolulle, kun he voivat etsiä ja esitellä, millaisen kyltin he ovat sinne tehneet, Mikki Paajanen kertoo.

Valmiita kylttejä esikoululaisten aherruksen ansiosta saadaan nyt kuusi, ehkä jopa seitsemän. Sitä, missä lapset ja muut kuntalaiset pääsevät niitä katsomaan ei vielä tarkkaan tiedetä, sillä luontopolun paikkaa ei vielä ole vahvistettu. Paajanen arvioi, että todennäköinen paikka sille löytyy Jurvan pururadalta. Aikaa sopivan paikan etsimiseen kuitenkin on, sillä polun avajaisia vietetään vasta ensi keväänä.

– Tavoitteena on, että nämä lapset saavat olla mukana loppuun asti. Keväällä he siis pääsisivät asentamaan kyltit paikoilleen ja tietysti juhlistamaan polun avajaisia, Paajanen suunnittelee.

Vastaava kylttipaja on toteutettu myös yhdessä Kurikan ja yhdessä Jalasjärven päiväkodissa. Innokkaita osallistujia olisi ollut enemmänkin.

– Näillä kolmella nyt aloitimme. Jos projekti saa jatkoa, niin sitten voimme ottaa uusia ryhmiä mukaan ja laajentaa tätä myös perhepäivähoidon puolelle, Paajanen selvittää.

Kylttiprojekti on osa Kurikassa toteutettavaa Liikkuva varhaiskasvatus -hanketta. Se on laajennus Opetus- ja kulttuuriministeriön jo muutama vuosi sitten lanseeraamalle Liikkuva koulu -hankkeelle. Tavoitteena on, että niiden avulla lapsilla olisi mahdollisuus liikunnalliseen elämään ja oppimiseen varhaisvuosista aina koulutuspolkunsa loppuun saakka.

– Meillä projektiin on yhdistetty myös kuntouttava työtoiminta. Kaikki kyltit ja niiden pohjatyöt ovat kuntouttavassa työtoiminnassa mukana olevien käsialaa. Kaiken lisäksi ne on tehty kierrätysmateriaaleista eli muista töistä jääneistä puun jämäpaloista, Paajanen kertoo.

Ukkeli, ufo ja väärin ymmärretty suu

Taidesalissa Lauri Männistö maalaa omaa kylttiään kokonaan vihreäksi. Värivalinta ei ollut vaikea, sillä Männistö tykkää vihreästä. Valmisteilla on propelli, tai oikeastaan tuulimyllyn siivet. Myllyä siiville on Männistön vieressä ryhtynyt kuvittamaan Sami Kiss. Myös hänen valitsemastaan tussista tulee vihreää väriä.

– Tämä on nurmikkoa, Kiss kertoo talon alareunaan sommittelemastaan osuudesta.

Aurinkoa värittämässä ollut Antila on saanut oman osansa tehtyä. Hän kirjoittaa jo kyltin kylkeen nimeään. Kirjain kirjaimelta nimi piirtyy kylttiin, vaikka sen reuna on kapea ja röpelöinen.

– Kun saamme teidän nimet näihin töihin, voimme sitten myydä niitä kalliilla hinnalla, kun teistä on tullut kuuluisia taiteilijoita, Paajanen sanoo.

Antilan paikan ottaa Jami-Petteri Wörlund. Hän täydentää Antilan aloittamaa osuutta piirtämällä mustaksi väritetyn sakaran päälle vihreän auringon ja ukkelin. Wörlundin työ inspiroi myös Strömbladia. Hän päättää lisätä omaan osuuteensa avaruusaluksen. Se kiinnostaa Paajasta.

– Oletko sinä nähnyt joskus ufoja? Paajanen utelee.

– En ole nähnyt sellaista, koska minä en ole ikinä käynyt avaruudessa, Strömblad vastaa.

Toisen pöydän äärellä on jälleen väki vaihtunut, kun Justus Onnenlehto, Aliina Kriikkula ja Siiri Talvitie ovat saaneet ylleen violetit Tohtorin Sykerön takit. Talvitie aloittaa piirtämällä pupulleen suuret silmät ja hymyilevän suun. Paajanen luulee, että kaareva viiva on mato.

– No ei ole, se on suu, Talvitie toteaa tomerasti ja ryhtyy värittämään työtään siniseksi, sillä samalla värillä kuin mikä hänen crossipyörässäänkin on.

Kunnannupussa kylttitalkoot jatkuvat vielä tällä viikolla.

 

JAANA ALA-LAHTI