Tilaajalle

Palkittu vapaaehtoistyöntekijä järkyttyi koulusurmista – taistelee nyt väkivaltaa ja epätasa-arvoa vastaan

Kauhajoen ja Jokelan koulusurmat 2000-luvulla pysäyttivät vaasalaisen, Jurvassa peruskoulunsa ja lukion käyneen Elina Viitasaaren (s. 1987).

Tragedioiden jälkeen psykologiaa ja rikosoikeutta Yhdysvalloissa opiskellut nainen palasi Suomeen ja alkoi taistella aktiivisesti etenkin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan.

– Koulusurmat vaikuttivat minuun tosi vahvasti. Ne herättivät hirveästi kysymyksiä siitä, mikä meidät saa tekemään pahaa tai hyvää. Koulusurmien jälkeen ymmärsin myös naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja yhteiskunnan epätasa-arvoa, vaikka motiivina teoissa ei ollutkaan naisviha, Viitasaari sanoo.

– Väkivalta naisia kohtaan on ollut kova tabu. Monelle se on yhä vaikea aihe, mutta on tärkeää, että siitä uskalletaan puhua.

Työtä paikallisesti ja kansainvälisesti

Sukupuolten välisen epätasa-arvon ja väkivallan taustalla Viitasaari näkee vanhakantaisia patriarkaalisia arvoja.

– Ne ovat vahvoja rakenteita, jotka täytyy murskata. Se ei tapahdu nopeasti, Viitasaari huomauttaa.

– Naisiin kohdistuvan väkivallan ja seksuaalisen häirinnän fiksaaminen ei ole mitenkään naisten asia. Ne ovat yhteiskunnallisia ongelmia, jotka vaikuttavat epäsuorasti meihin kaikkiin. Niiden vaikutukset ovat mittavia ja korjaamiseen täytyy kaikkien osallistua.

Lauantaina 30.10. Suomalainen Naisliitto ja Hilja Vilkemaan stipendisäätiö palkitsivat Viitasaaren Minna Canthin mukaan nimetyllä kansallisella Minna-palkinnolla. Se myönnetään tasa-arvotyötä Canthin tavoin pelottomasti tehneille.

Vaikuttamiskeinoikseen Viitasaari on valinnut vapaaehtois- ja kriisityön kotikaupungissaan Vaasassa, mutta myös kansainvälisissä organisaatioissa, kuten YK:ssa.

Asiakastyötä Viitasaari on tehnyt Vaasan vankilassa, Pohjanmaan kriisikeskuksessa, rikosuhripäivystyksessä ja ensi- ja turvakotiyhdistyksessä.

Vapaaehtoistyön hän aloitti jo teininä. Siihen vaikutti isän malli.

– Tulen perheestä, jonka isä on vahva, järjestötoiminnassa vaikuttanut luonnonsuojelija. Olin niissä asioissa mukana jo lapsena. Keskustelut isän kanssa vaikuttivat varmasti minuunkin.

Kuntapolitiikkaankin Viitasaarta on eri puolueista kyselty.

– Se ei ole tapani vaikuttaa. Politiikassa on paljon sellaista peliä, mihin en halua laittaa paukkuja.

Minna-palkinnon saaminen merkitsee Viitasaarelle hyvin paljon, sillä hän kertoo tehneensä monta tuntia viikoittain sinnikkäästi vapaaehtoistöitä työnsä lisäksi.

– Olen luennoinut ja kouluttanut, kirjoittanut kolumneja ja lausuntoja, järjestänyt tapahtumia, moderoinut webinaareja, koordinoinut Oranssien päivien aktivismia ympäri Suomen, hionut strategioita, luonut verkostoja... Tuntuu hienolta kuulla, että työni on tunnustettu ja se on koettu arvokkaaksi, Viitasaari sanoo.

”Olin aina halunnut lähteä opiskelemaan ulkomaille”

Psykologian opinnoista Viitasaari kiinnostui jo Laihian lukiossa. Lukion jälkeen hän lähti Yhdysvaltoihin, ja valmistui psykologian ja rikosoikeuden kandidaatiksi vuonna 2013 Long Islandin yliopistosta New Yorkista.

– Olin aina halunnut lähteä opiskelemaan ulkomaille. Suomessa psykologiaa olisi ollut vaikea päästä lukemaan. Lähtööni vaikutti myös kipuiluni identiteettini kanssa. Tuntui, etten oikein kuulu tänne. Minulla oli rohkeutta lähteä, hän naurahtaa.

Opinnot ulkomailla maksoivat, mutta kokemus kannatti.

– Ehdottomasti. Kokemus oli mahtava. Amerikkalaisen yliopiston väittelevä keskustelutyyli sopi minulle, Viitasaari sanoo.

– Kallista opiskelu kyllä oli. Kun valmistumisen jälkeen muutin takaisin Suomeen, iski totuus: maksan vielä pitkään velkoja. Mutta aika pian tajusin, ettei rahan arvo ole niin tärkeä kuin muut arvot.

Nyt Viitasaari viimeistelee maisteriopintojaan Åbo Akademissa Vaasassa. Hänen pro gradunsa käsittelee seksuaalista väkivaltaa sodankäynnissä Etelä-Sudanissa.

– Asioiden käsittely näin tuo helpotusta sitä avuttomuuden tunnetta vastaan mitä koen, kun en voi vaikuttaa tapahtumiin.

Vielä joskus tulevaisuudessa Viitasaari toivoo voivansa työskennellä paikan päällä kriisialueilla.

– Mutta olen 8-vuotiaan yksinhuoltaja, joten se ei nyt onnistu, ennen kuin hän muuttaa pesästä.

”Jokainen voi aloittaa itsestään”

Miten naisiin kohdistuvan seksuaalisen väkivallan kaltaisia vaikeita ongelmia sitten kitketään?

– Se on lempikysymykseni, Elina Viitasaari hengähtää.

– Jokainen voi aloittaa itsestään, katsoa peiliin ja miettiä rajojaan, käytösmallejaan ja ajatuksiaan.

Viitasaari muistuttaa, että avun piiriin on uskallettava hakeutua. Pahimmillaan välinpitämättömyyden seuraukset ovat lopullisia.

– Naisiin kohdistuva väkivalta ei lopu, ellei siihen joku puutu. Parisuhdeväkivallan kierre ei lopu itsestään, vaikka tekijä lupaisi kuun taivaalta. Ellei tekijä itse tai joku läheinen katkaise ajoissa kierrettä, lopulta siihen puuttuvat virkavalta tai sairaala. Nämä ovat tilanteita, jotka voivat johtaa naismurhiin.

Korona-aikana koti- ja lähisuhdeväkivalta voi kyteä piilossa.

– Avun hakeminen on vaikeutunut. Pohjanmaalla ilmoituksia siitä on tullut aiempaa enemmän, mutta ensi- ja turvakoteihin hakeudutaan vähemmän. Väkivallan tekijä voi kotona kontrolloida ihan kaikkea tekemistä, jopa puhelinta.

Ongelmana voivat olla myös vaikeus tunnistaa henkistä väkivaltaa ja sen pitäminen normaalitilana.

Kuka Elina Viitasaari?

– Elina Viitasaari (s. 1987 Laihialla). Asuu Vaasassa. Kirjoitti ylioppilaaksi Jurvan lukiosta. 8-vuotiaan pojan äiti.

– Naisiin kohdistuvan väkivallan nuori asiantuntija. Tekee asiakastyötä väkivallan tekijöiden, uhrien ja perheiden kanssa.

– Palkittiin Suomalaisen Naisliiton ja Hilja Vilkemaan stipendisäätiön Minna-palkinnolla. Palkinnolla huomioidaan Canthin tavoin tasa-arvoa pelottomasti edistäneitä naisia. Jakaa 5 000 euron palkinnon Mimmi Koukkulan kanssa.

– Työskennellyt vapaaehtoistyön aktiivina 15 vuotta. Missio: naisiin kohdistuvan väkivallan kitkeminen.

– Rikosoikeuden ja psykologian kandidaatin tutkinnot Long Islandin yliopistosta New Yorkista.

– Opiskelee Åbo Akademissa Vaasassa kansainvälisen rauhan ja konfliktinhallinnan linjalla. Pro gradu naisiin kohdistuvasta väkivallasta Etelä-Sudanin sodassa.

– Center for Global Nonkilling -organisaation YK:n edustaja. UN Women Suomen kansallisen komitean hallituksessa.

Johanna Jurkka, Leena Nyysti