Tilaajalle

Jurva160-juhla oli täynnä iloa ja huumoria – Paikkakunnalta maailmalle ponkaisseen Kari Männyn mukaan Jurvassa todellakin tiedetään, että elämä on ihmisen parasta aikaa

– Jurvalaisten juhlaan tuo näyttävyyttä, että niin moni teistä on juhlan kunniaksi pukeutunut kansallispukuun. Kansallispukuja ei noin vain kaupasta ostella. Facebookissa oleva jurvalaisten oma sivusto tuli tässä avuksi. Erityisesti silmiini osui, kun Myllymäen Anna-Liisa ilmoitti, että hänen kansallispukunsa on 30 vuodessa kissahtanut kaapissa niin, ettei mahdu enää päälle. Lainaaja näyttää löytyneen!

Muun muassa tällaisesta tarinoinnista sai Jurvan Kirkonkylän nuorisoseuralle tullut juhlaväki nauttia, kun Jurva160-juhlan juhlapuheen pitäjäksi pyydetty jurvalaislähtöinen Kari Mänty päästettiin irti.

Mittavan toimittajan uran tehnyt ja Pohjalaisen päätoimittajanakin vaikuttanut Mänty muisteli humoristisin sanankääntein lapsuuttaan Jurvassa. Puhe oli ilotteleva ja runsas. Hän korosti, ettei jurvalaisuus ole hänestä maailman turuilla mihinkään häipynyt.

Hän sai jo pienestä pitäen kuulla, että ”päästä märkä kuin mäntyläästen ja niskasta hiki kuin hiipakkalaasten”. Mänty myönsikin veijarimaisesti täyttävänsä molemmat kriteerit.

– Nuorisoseura on jurvalaisille tärkeä kokoontumispaikka, täällä on kokoonnuttu niin hyvinä kuin vaikeinakin aikoina. Täällä on tanssittu, soitettu, näytelty ja katsottu elokuvia, Mänty tunnelmoi.

Hän totesi myös, että jurvalaisuuteen kuuluu terve ylpeys omasta kotipaikasta. Hän toi esille, miten 160-vuotiasta Jurvaa on juhlittu näyttävästi monissa kylissä ja nyt juhlat huipentuivat Toimelassa.

– Taisi muuten käydä niin, että jurvalaisten juhlimisintoa vain lisäsi se, ettei kaupungilta herunut Jurvan juhliin tonnia enempää. Hätä ei ollut tämän näköinen. Jurvalaisten oma käsi on ollut karttuisa.

– Loppu hyvin, kaikki hyvin. Jurvan juhlien laskut saadaan maksetuksi eikä juhlat vaaranna Kurikan ilotulitusta, Mänty intoili.

Korostaessaan paikallisuutta hän kiitteli myös paikallislehti Jurvan Sanomien uutteraa työtä sen ylläpitämiseksi.

– Annan journalismin 10-ottelijana Jurvan Sanomille korkeat pisteet siitä, että se pitää päättäjät valveilla. Mutta vähintään yhtä tärkeää on, että lehden sivuilta huokuu Jurvan hyvä meininki. Jurvassa tiedetään, että elämä on ihmisen parasta aikaa.

Juhlan jälkeen Mänty totesi, ettei halunnut lähteä mestaroimaan mitään, tarjota vain tiettyjä ärsykkeitä. Hän on ihmeissään, miten vireää elämä Jurvassa voikaan olla.

– Se on aivan uskomatonta, hän hekumoi.

Mänty kertoi juhlapuheen muhineen jo jonkin aikaa takaraivossa ennen kuin se muovaantui valmiiksi. Monet halusivatkin esittää Männylle kiitokset hienosta puheesta. Puheen vastaanotto lämmitti häntä.

– Jurvalaiset eivät kehuissaan säästele, hän sanoi hyvillään.

Kaukaakin kotiseudun juhliin

Nuorisoseuran puheenjohtaja Jaana Luhtala esitti tervehdyssanat ja loppusanoista huolehti Jurvan kyläyhdistyksen puheenjohtaja Jaakko Liinamaa. Näiden väliin mahtui koko joukko mainioita esityksiä.

Juhlan juontajana toimi opetusneuvos Pekka Koskinen, joka ohjelmanumeroiden välissä siteerasi Kunnannupun esikoululaisten valloittavia mietteitä jurvalaisuudesta.

Lasten ajatuksista välittyi se, että Jurvassa on hyvä ja turvallinen asua, eikä maailman pahuus kosketa, ei sodat eikä pyörremyrskytkään.

– Tykkään asua Jurvassa, haluan aina asua tällä, jos vaan meidän taloon ei tule hometta, Koskinen nauratti lasten mietteillä.

Puheiden ja taidokkaiden musiikkiesitysten lisäksi yleisölle hersyvää naurua tarjosi runoryhmä Lastut, jonka esitys pureutui hauskasti paikallisuuteen.

– Tiedättekö, mitä on sivistys? Sivistys on sitä, jotta peräkammarissa on jurvalaanen kalusto, ryhmä nauratti.

Juhlan jälkeen kaikki olivat sekä hyvillään että liikuttuneita. Jotkut olivat lähteneet kaukaakin synnyinseutunsa juhliin.

Päivi Mäkelä, joka mainitsee heti olevansa omaa sukua Hiipakka ja Jalo Hiipakan tytär, ihaili siskonsa Helin kanssa isästään maalattua taulua juhlapaikan seinällä.

– Isäni muotokuva maalattiin Seinäjoella, kun hän oli siellä perustamassa Etelä-Pohjanmaan sotaveteraanipiiriä. En tiedä, kuka tämän on maalannut. Kuulin, että kuva on nyt Jurvan sotaveteraaneilla ja täällä seinällä. Päätin lähteä Järvenpäästä ja Heli Vantaalta tänne juhliin. Muutin Jurvasta yli 50 vuotta sitten pois, mutta käyn toki edelleen, Mäkelä kertoi.

Kymmenen vuotta sitten Köyliöön muuttanut Veikko Vainionpää kuvaili kyynelsilmin, miten suuri kunnia juhliin oli tulla.

– Vaimoni kuoltua löysin uuden rouvan ja tieni vei Jurvasta pois. Mieleni tekee aina kuitenkin tulla tänne. Yksi poikani vielä asuu Jurvassa, hän selvitti.

Hänellä on runsaasti kauniita muistoja Jurvasta, jossa suurimman osan elämäänsä on kuitenkin viettänyt.

– Soitin asuessani paikkakunnalla Jurvan soittokunnassa. Tuntui haikealta katsella heitä nyt yleisöstä, mutta toisaalta se oli hauskaa näinkin päin, hän totesi.

Jurvan kunnanvaltuustossa vaikuttanut ja nykyinen Kurikan kaupunginvaltuutettu Markku Hydén piti juhlia onnistuneina. Hän muisteli aikaansa valtuustossa ja mainitsi olleensa siellä, kun se päätti liittyä Kurikkaan.

– Olin kuntaliitoksen puolella ja seuraavissa kunnallisvaaleissa äänimääräni tuplaantui, joten sitä ei pidetty kovinkaan huonona asiana.

Hydén pitää tärkeänä, että taajamia kehitetään. Hänen mukaansa peruspalveluiden, kuten hammashoitolan, tulisi säilyä Jurvassa.

Vaikka Jurva on osa Kurikkaa, paikalliset tuntevat jurvalaisuutensa syvällä sydämessään. Kuntaliitoskaan ei sitä ylpeyttä haalista.

– Vaikka olemme osa Kurikkaa, sydämessämme olemme aina jurvalaisia, Raili Rantala kiteytti jo ennen juhlien alkua.

Rakkaudentunnustus Jurvaa kohtaan

Juhlat olivat useiden muidenkin paikalla olleiden mukaan onnistuneet.

– Nämä juhlat ovat tärkeät, olenhan syntyjäni jurvalainen. Olen käynyt asumassa muualla, mutta siellä synnyinseudun arvo on noussut. Täällä on hyvä asua ja elää. Täällä on minulle kaikki, Esko Liukku totesi.

Hänen vaimonsa Eija-Leena Liukku suunnitteli juhlien Jurva160-logon.

– Minua pyydettiin suunnittelemaan se. Sen suunnittelu lähti täysin tyhjästä eikä monikaan tiedä, minkä epävarmuuden kautta se syntyi. Olen tyytyväinen logoon, vaikka ei se huippu omasta mielestäni olekaan.

Logon suunnittelu on hänen mukaansa oma kuvataiteen lajinsa, joka syntyy vaikean pohdiskelun, ajattelun ja työstämisen kautta. Liukku halusi logon muodolla tuoda esille koristeveistoa, joka on tärkeä osa jurvalaisuutta. Sydämen muoto on taas rakkaudentunnustus Jurvaa kohtaan.

KIRSI SILLANKORVA