Tilaajalle

Jokelteleva vauva soitti Marinalle hätäkeskukseen – ”Ihmiset kyselevät myös kyytiä johonkin”

Pikkulapsi jokeltaa puhelimessa hellyttävästi ilman hätää, kun hätäkeskuspäivystäjä Marina Haapaniemi vastaa puheluun.

Lapsi on soittanut vahingossa hätäkeskukseen.

– Pikkulapset soittavat paljon. Sitten juttelen heidän kanssaan ja pyydän heitä antamaan puhelimen äidilleen. Joku pikkulapsi sanoi kerran minulle näin: En anna. Tämä on mun puhelin.

Haapaniemen mukaan puhelut hätäkeskukseen voivat olla minkälaisia tahansa. Haapaniemi kertoo, että joskus on niin sanottuja höpöhöpöjuttuja. Ihmiset kyselevät myös puhelinnumeroita ja kyytiä johonkin.

– Joskus myös tulee puheluita, että hauki on purrut peukaloon. Ihmiset hätääntyvät ja soittavat 112:een. Vasta hetken päästä he oivaltavat, että voivat mennä ihan itsekin terveyskeskukseen.

Tahallisia häiriöpuheluita on onneksi vähän.

– Sen kuulee heti, jos pikkulapset leikkivät. Silloin sanon, että näen kartasta, mistä he soittavat. Tämän jälkeen ei tule enää uutta puhelua.

Soittaja pitää saada rauhoittumaan

Valtaosa puheluista on vakavia. Esimerkiksi joku ei hengitä tai on sattunut moottoripyöräonnettomuus. Silloin hätäkeskuspäivystäjän pitää alkaa toimia heti.

– Hätäkeskuspäivystäjän pitää olla valppaana ja on osattava kysyä oikeat kysymykset ja saatava apua oikeaan osoitteeseen. Vaikka soittaja olisi kuinka hätääntynyt, hänet pitää saada rauhoittumaan sen verran, että hätäkeskuspäivystäjä saa oikeat tiedot kysyttyä. Hätäkeskuspäivystäjän kysymysten on pysyttävä protokollassa. Ei saa lähteä kysymään omiaan.

Haapaniemi esimerkiksi selvittää, mistä tilanne on aiheutunut, että hän saa lähetettyä riittävästi ja oikeaa apua paikalle.

– Kun en näe tilannetta, minun pitää sokkona yrittää nähdä tilanne, mitä siellä tarvitaan.

Haapaniemi sanoo, että hätäkeskuspäivystäjien pitää aina kysyä tietyt samat kysymykset. Ei riitä, että soittaja sanoo osoitteen ja kertoo jonkun makaavan maassa.

– Meidän pitää tietää paljon lisää. Jos lähetämme ambulanssin vain sillä tiedolla, että joku makaa, ambulanssi voi olla väärin varusteltu. Saattaa myös olla, että siellä pitäisi olla ensivaste, joka pääsisi kolmessa minuutissa perille ennen ambulanssia, jonka tulo voi kestää kaksikymmentä minuuttia.

Haapaniemi painottaa, etteivät hätäkeskuspäivystäjän lisäkysymykset viivästytä ambulanssin tuloa paikalle.

– Lisäkysymyksillä valmistamme ensihoitohenkilöstöä, että he tietävät, mihin ovat menossa. Ennakkotiedot ensihoidolle ovat tärkeitä, että he tietävät heti, miten pitää toimia. Lisätieto tapahtumasta välitetään ennen kuin ensihoito on paikan päällä.

Haapaniemi toivookin ihmisiltä malttia, että he jaksavat vastata kaikkiin kysymyksiin, mitä hätäkeskuspäivystäjä kysyy.

– Ambulanssi on kuitenkin koko ajan tulossa. Soittajakin voi saada apua ja pelastaa kaverinsa hengen, kun saa ohjeita päivystäjältä, miten hänen pitää toimia, että pystyy auttamaan.

Jos esimerkiksi omakotitalo palaa, soittajan on ilmoitettava hätäkeskuspäivystäjälle talon osoitteen lisäksi, kuinka iso on talo. Tärkeää on myös kertoa, onko autotalli talon yhteydessä, onko autotallissa auto ja kaasupulloja sekä onko talossa ihmisiä sisällä ja lähellä muita rakennuksia, joihin palo voi levitä. Hätäkeskuspäivystäjä välittää nämä lisätiedot jo palopaikalle matkalle oleville pelastusviranomaisille.

– On tosi tärkeää, että soittaja kuuntelee loppuun asti kaikki kysymykset, koska näin saamme lisää apua.

Hätäkeskuspäivystäjät tekevät paljon yhteistyötä eri viranomaisten kanssa: palokunnan, ensihoidon, poliisin ja raja- ja merivartijoiden kanssa.

– Hältys lähtee meiltä periaatteessa heti puhelun aikana, kun tiedämme, mikä on kyseessä ja mikä on tehtävän kiireellisyys.

Puheluita tulee ympäri Suomea

Hätäkeskus toimii maanalaisissa tiloissa, joissa Pirttikylässä asuva Haapaniemi ottaa hätäpuheluja vastaan. Työvuoro kestää pääsääntöisesti kaksitoista tuntia.

– Hätäkeskus toimii myös poikkeusoloissa.

Haapaniemen ei tarvitse olla yksin, sillä vuoroissa on myös muita hätäkeskuspäivystäjiä.

Puheluita tulee nykyään koko Suomesta. Ensin tulevat oman alueen puhelut, mutta jos on jonoa, soitot siirtyvät ensimmäiselle vapaalle olevalle vastaanottajalle.

Suomessa on tällä hetkellä kuusi hätäkeskusta: Vaasassa, Keravalla, Turussa, Oulussa, Kuopiossa ja Porissa.

Vaikka Haapaniemi kokee työssään monenlaisia tilanteita, hän ei ole nähnyt painajaisia.

– Työssäni on parasta se, että joka päivä saan tunteen, jotta olen auttanut jotain ihmistä, jolla on ollut joku hätä. Jos se tunne loppuu, voi olla, ettei se ole enää mielekästä.

Työt alkoivat viime vuonna

Haapaniemi valmistui hätäkeskuspäivystäjäksi kaksi vuotta sitten jouluna. Työt alkoivat tammikuussa 2020.

Hätäkeskuspäivystäjäksi opiskellaan Kuopiossa pelastusopistolla ja Tampereella poliisiammattikorkeakoulussa. Koulutus kestää puolitoista vuotta.

Haapaniemi kertoo, että vuosittain hakijoita on paljon.

– Kun minä hain, hakijoita oli nelisensataa. Heistä kuutisenkymmentä pääsi pääsykokeisiin ja kuusitoista valittiin kouluun.

Opiskelemaan voi hakea periaatteessa millä tahansa koulutodistuksella. Kaksipäiväiset sisäänpääsykokeet ovat Kuopiossa, jossa on erilaisia testejä. Niiden tarkoituksena on selvittää, onko opiskelija pätevä kouluun.

– Meidän kurssi oli ensimmäinen ruotsinkielinen kurssi. Kurssin tavoitteena oli, että päivystäjä osaa ruotsia. Se ei ole hakuvaatimuksena, mutta etenkin Pohjanmaan alueella on plussaa, että osaa sitä. Turku on toinen paikka, jossa on paljon ruotsinkielisiä.

Ennen hätäkeskuspäivystäjän töitään Haapaniemi hoiti ikäihmisiä.

– Nykyään se työ on muuttunut fyysisesti niin raskaaksi, että siellä otetaan kaikki mehut irti. Välttämättä vapaapäivät eivät riitä palauttamaan voimia ennen uutta työvuoroa.

Poika ahertaa rajavartioasemalla

Marina Haapaniemen poika Vikke Haapaniemi, 26, löysi uutta virtaa elämäänsä, kun hän meni varusmiespalvelukseen Niinisaloon 2015. Koirarakkaana miehenä Haapaniemi kouluttautui sotakoiraohjaajaksi.

Armeijan jälkeen Haapaniemi teki elektroniikka-asentajan hommia, mutta jätti ne työt pian ja kokeili pari kautta uraa poro- ja huskysafarioppaana Rovaniemellä.

Ala- ja yläasteen Jurvassa käynyt Haapaniemi myös opiskeli eläintenhoitajaksi projektikoiralinjalla Kokemäellä. Opintojen yhteydessä Haapaniemi koulutti virka- ja harrastuskoiria viranomaisten ja harrastajien käyttöön.

Varusmiespalveluksen jälkeen Haapaniemi alkoi miettiä vaihtoehtoja, joissa pääsisi tekemään vastaavanlaista hommaa työkseen. Hän päätti hakea vuoden kestävälle rajavartijan peruskurssille Imatralle, jonne hänet myös valittiin.

Raja- ja merivartiokoulun jälkeen Haapaniemi oli vuoden töissä rajatarkastajana Nuijamaan rajanylityspaikalla Lappeenrannassa ja siirtyi sitten Kolmikannan rajavartioasemalle koiranohjaajaksi. Tätä samaa työtä Haapaniemi tekee edelleen Parikkalassa.

– Tärkeimpiin tehtäviini kuuluu muun muassa rajan ja rajamerkkien tarkastus sekä rajavyöhykkeellä liikkuvien ihmisten lupien ja henkilöllisyyden tarkastaminen. Tehtäviini kuuluu myös metsästyksen ja kalastuksen valvonta, satunnaiset virka-aputehtävät sekä tietenkin työkoiranani toimivan saksanpaimenkoira Mårranin koulutuksen ja terveyden ylläpito. Olen ollut vasta niin vähän aikaa töissä, ettei luvattomia rajanylittäjiä ole osunut vuoroilleni.

Maastorajalla rajakoiria käytetään päivittäin apuna rajan tarkastuksessa ja tarvittaessa esimerkiksi kadonneiden ihmisten tai esineiden etsinnässä.

– Tässä työssä pitää olla reilu ja määrätietoinen. Myös hyvistä sosiaalisista taidoista on hyötyä.

Työvuorot vaihtelevat kahdeksasta tunnista kahteentoista. Myös yövuoroja on.

Rajalla työskentelevät ovat osa viranomaisyhteisyötä, johon kuuluvat myös hätäkeskus, ensihoito, pelastustoimi, poliisi ja sosiaalitoimi. Hätäkeskus tekee yhteistyötä rajavartiolaitoksen kanssa etenkin länsirannikolla, kun merellä jotain sattuu.

Joskus hätäkeskus antaakin tehtäviä, mutta hätäkeskuspäivystäjänä työskentelevä äiti ei ole soittanut töistä Haapaniemelle.

– Hätäkeskukselta tulee meidän johtokeskukseen tarvittaessa joitain tehtäviä, esimerkiksi sairauskohtaustilanteisiin. Meidät saatetaan hälyttää ensipartiona paikalle, jos olemme lähellä.

Nykyään Savonlinnan Punkaharjulla asuva Haapaniemi rentoutuu vapaa-ajallaan koirien kanssa sekä retkeilee ja metsästää.

Sisko työskentelee ensihoitajana

Vikke Haapaniemen sisko Vendi Haapaniemi, 24, työskentelee Pohjanmaan pelastuslaitoksella ensihoitajana, joksi hän valmistui keväällä 2019 Tampereen ammattikorkeakoulussa. Ala tuli tutuksi jo kesätöissä pari vuotta aiemmin.

Ennen ensihoitajaopintojaan Haapaniemi opiskeli Vaasassa lähihoitajaksi.

Haapaniemi kuvailee työtään monipuoliseksi.

– Ikinä en tiedä, minkälainen päivä on tulossa, kun menen töihin.

Haapaniemi tekee esimerkiksi elvytyksiä ja hoitaa erilaisia sairaskohtauksia, mutta myös kaikenlaisia kiireettömiäkin tilanteita, jotka eivät välttämättä ole henkeä uhkaavia, mutta joissa tarvitaan hoitajaa. Työtehtäviä tulee erilaisiin onnettomuuksiin ja ikäihmisten luo, kun he eivät enää pärjää kotona ja tarvitsevat apua.

Työtehtävät tulevat hätäkeskuksesta.

– Muutaman kerran olen ollut työvuorossa, kun äitini on antanut hätäkeskuksesta lisätietoja.

Jurvassa ala- ja yläasteen käynyt Haapaniemi ei osaa sanoa, mikä innosti hänet ensihoitajaksi. Kiinnostus ensihoitajan töihin alkoi kypsyä yläasteella.

– Kauan vain oli kova halu akuuttipuolelle, minkä takia hakeuduin kouluihin opiskelemaan. Kun lähihoitajakoulutuksessa oli ensimmäisiä ambulanssi- ja päivystysharjoituksia, varmistui tieto, että tämä on alani.

Haapaniemen mielestä työssä on parhainta sen vaihtelevuus. Haapaniemi saa myös haastaa itseään, ja hän oppii koko ajan lisää.

– Ensihoito on sellaista, että siitä tulee jatkuvasti uutta tutkimustietoa. Vaikka olen koulusta valmistunut, ikinä en ole valmis, sillä koko ajan opiskelen ja harjoittelen.

Haapaniemi nauttii myös siitä, että hän saa kohdata ja auttaa erilaisia ihmisiä työssään.

– Potilaiden kohtaaminen on minulle sydämen asia.

Tällä hetkellä Närpiössä työskentelevä Haapaniemi näkee työssään myös ikäviä asioita eli ihmisiä, joilla on erilaisia ongelmia. Esimerkiksi väkivaltatilanteet voivat tuntua raskailta tai jännittäviltä. Haapanimellä on kuitenkin koulutuksen ansiosta erinomainen valmius näihin tehtäviin, ja toimintaohjeet ovat hyvin hallussa.

– Se palkitsee, kun selviydyn haastavista tilanteista ja saan potilaat hoidettua.

Vaikka Haapaniemen tehtävänä on auttaa ihmisiä, hän kannustaa kaikkia kertaamaan ensiaputaitoja.

– Joskus on tilanteita, että ihmiset tarvitsevat heti apua. Silloin on hyvä, että omaiset ja ohikulkijat pystyvät auttamaan. Siitä on meille ensihoitajillekin paljon apua, ennen kuin tulemme paikalle. Mikäli ensiaputaidot olisivat vähän ruosteessa, hätäkeskus antaa hyvät neuvot miten pitää toimia, eli rohkeasti vain auttamaan. Siten voi oikeasti pelastaa henkiä.

Apua

112 Suomi -sovellus

Hätäkeskuslaitoksen tuottama mobiilisovellus.

Sovelluksesta on hyötyä, jos esimerkiksi eksyy maastoon. Mikäli eksyneellä ei ole tätä sovellusta, auttajien voi olla hankala löytää häntä maastosta. Kun sovelluksen avaa ja sen kautta soittaa, puhelimen käyttäjä paikantuu tarkasti hätäkeskuksen tietojärjestelmän karttaan, missä hän on juuri silloin.

Marina Haapaniemen mukaan moni ihminen ei uskalla avata sovellusta, jossa on paljon sisältöä. Sieltä löytyy esimerkiksi kriisipuhelinnumeroita, samoin myrkytyskeskuksen numero.

Vaikka sovelluksen avaa, se ei heti soita hätäkeskukseen. Oikeasta reunasta löytyy nuolia avaamalla alavalikkoja, joissa on paljon informaatiota eri asioista, jos joutuu hätään. Apua löytyy esimerkiksi kiireettömiin sairaustapauksiin, miten pitää toimia.

Jos vahingossa painaa sovelluksen soita-näppäintä, se ei ole katastrofi. Haapaniemi neuvoo hätäpuhelun soittajaa tällöin pahoittelemaan väärää numeroa.

Jarno Ranta