Tilaajalle

Etelä-Pohjanmaan ansiotulokuningas Pekka Luhtala ostaa mieluiten autot käytettynä ja leivät alennuksella, mutta ei pidä itseään nuukana

Rauhallinen peltomaisema aukeaa Viafin Installation Oy:n pääkonttorin ja toimitusjohtaja Pekka Luhtalan toimiston ikkunasta Jurvan Koskimäellä.

Toimisto ei prameile taideteoksilla tai huonekaluilla. Seinälle on ripustettu valokuva merkittävästä hetkestä vuodelta 2018, jolloin Viafin Oy listautui pörssiin.

Kaikki on toimistossa käytännönläheistä ja jopa vaatimatonta. Sellaiselta vaikuttaa myös itse toimitusjohtaja, joka on viime vuoden verotietojen mukaan Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan eniten ansiotuloja tienannut henkilö. Ansiotuloja kertyi Luhtalalle 1 238 177 euroa.

Kokonaistulovertailussa Luhtala oli 1,5 miljoonan tuloillaan Etelä-Pohjanmaan viides ja Pohjanmaan 48:s.

63-vuotias Luhtala kuittaa hiljattain Sanna Marinin kohua aiheuttamaan Twitter-päivitykseen naurahtaen:

– Boomerin ajatukset ei kelpaa, mutta rahat kyllä.

Veroja Luhtala maksoi valtiolle yhteensä 760 802 euroa. Hän toteaa, että yhteiskunnassa on verosysteemit, ja ne pitää maksaa. Verkon Omavero-palvelussa Luhtala oli pystynyt laskemaan verojen määrän muutaman tuhannen tarkkuudella.

Kunnallisveroja Luhtala maksoi noin 260 000 euroa Kurikalle, jonka elinvoimaisuudesta hän on tyytyväinen.

– Meillä oli aikaraja sovittuna verottajan kanssa siitä, koska jaetaan omistajuus henkilökohtaisiksi osakkeiksi. Verottaja hyötyi tästä, Luhtala selittää kovia ansiotulojaan.

Koskaan hänelle ei ole tullut omien sanojensa mukaan tunnetta, että verorahoista olisi mukava olla päättämässä kunnallispolitiikassa.

– Se ei sovi minulle, vaikka toki seuraan päätöksiä. Itse tykkään tehdä nopeita päätöksiä. Tässä hommassa pitää olla vähän diktaattori, Luhtala kuvailee työtään.

Maatilalla töissä

Teuvalta syntyisin oleva, pienen maatilan kasvatti tottui jo pienestä pitäen tekemään töitä. Luhtala oli seitsemän sisaruksen parvesta toiseksi nuorin. Vanhemmat Nelly ja Niilo Luhtala eivät maksaneet lapsille töistä palkkaa, eikä se Luhtalan mukaan käynyt edes mielessäkään.

– Siinä sai hyvän opin tekemiselle. Ei kukaan ajatellut, että se olisi lapsityövoiman käyttöä. Eikä esimerkiksi heinätöissä mennyt montaa tuntia päivässä, Luhtala kertoo.

Mansikkamaalta jokainen lapsi sai oman taimipätkän, josta huolehtia; perata ja lannoittaa. Myöhemmin itse poimituista ja myydyistä marjoista jokainen sai pitää tuottonsa.

– Varmaan se oma raha motivoi ja vastuu siitä muutaman aarin pätkästä.

13–14-vuotiaana Luhtala kuitenkin teki töitä jo vähän enemmän tosissaan maatalouslomittajana vanhemmilleen. Tuolloin piti aamulla herätä varhain ja silloin maksettiin jo palkkaakin.

– Sen eteen piti jo tehdä työtäkin.

Raha ei tuo onnea

Nykyään Luhtalan työt ovat kaikkea muuta kuin mansikanpoimintaa. Luhtala tekee paljon tarjouslaskentaa, vetää projekteja ja ratkoo työmaiden ongelmia toimistolta käsin.

Korona-aika on kiinnittänyt Luhtalan työtä yhä enemmän toimistolle ja tietokoneen ääreen. Sen vuoksi Luhtala on tyytyväinen hyvistä valokuituverkkoyhteyksistä.

Työ on myös asiakkaiden tapaamista ja Luhtala voikin tehdä reissun päiväkseltään esimerkiksi Porvooseen tai Ilomantsiin. Tämän vuoksi autot ovat hänelle tärkeitä, ja niiden ominaisuuksista varsinkin se, että ne ovat hiljaisia sisältä, sillä melu väsyttää ihmisen.

Tällä hetkellä Luhtala ajaa ”puolivanhalla”, eli vuoden 2013 Mersulla, jonka hän osti pari vuotta sitten vähän ajettuna. Autojen ostaminen uutena ei ole Luhtalan mielestä järkevää, sillä niiden hinta putoaa ensimmäisen vuoden aikana niin paljon.

– En pidä itseäni nuukana. Kun ostan jotain, en katso hintaa, vaan katson, että se mitä ostan on laadukasta. Olen vähän sellainen rahankäyttäjä, että ostan kenkiä vuoden ja autoa tunnin. Pääperiaate ostoissa on, että hinta-laatusuhde pitää olla kunnossa. Menen laatu edellä, enkä usko halpaan ja hyvään, Luhtala kertoo ja paljastaa ostaneensa viikonloppuna -60 prosentin alennuksella olevaa jälkiuunileipää.

Siihen syy on se, että kyseinen leipä on miehen mukaan parempaa lähellä parasta ennen -päiväystä.

Tämän aiheen yhteydessä Luhtala toteaa, että Jurvassa on hyvä asua, sillä hän on aina kokenut saavansa olla oma itsensä, eivätkä työt ole läsnä jatkuvasti.

Raha ei hänen mukaansa tuo onnea, vaikka sen vuoksi elämässä onkin yksi murhe vähemmän. Mikä sitten tuo onnea?

Luhtala miettii hetken ja selittää projektitöihin kuuluvan aina ongelmia.

– Ongelmanratkaisu on se sellainen, mikä näissä hommissa on mielenkiintoista. Se pitää hereillä. Ongelmat ovat projektien timantteja.

PEKKA LUHTALA

Viafin Installation Oy:n toimitusjohtaja.

Viafin Servicen perustaja ja yksi suurimmista omistajista.

ViaCap Oy:n (ent. Viafin Oy) osakas.

ViaCap Oy -konserni on osaomistajana West Welding Oy:ssä, Terästorni Group Oy:ssä, Proforce Group:ssa, Viafin Brasilissa ja Easy Windissa.

Viafin Service -konsernin tytäryhtiöitä ovat Viafin Process Piping, Viafin Installation Oy, Viafin GAS Oy, Viafin Industrial Service Oy ja Viafin Industrial Service Astepa Oy.

Viafin Servicen kotipaikka on Kurikka.

Koulutus: Keskikoulu, maatalous- ja LVI-teknikkokoulutus, sekä 1990-luvulla LVI-suunnittelijan tutkinto ja Vaasan yliopiston johtamiskoulutus.

Perhe: vaimo, kaksi lasta ja kolme lastenlasta.

Harrastukset: sopimuspalokuntalainen, liikunta, lukeminen.

Leena Nyysti