Jurvalainen Jukka Ello on saanut äidin maidon mukana tujauksen bensiiniä, sillä vauhti kiehtoo – Jopa Locost-ratakilpuri on miehen omaa käsialaa

Jurvalainen Jukka Ello kilpailee Historic Race Cupissa Locost-luokassa, missä ajaminen on edullista, mutta kulultaan autot ovat nopeimpia mitä radalla viikonlopun aikana nähdään. Mies on rakentanut oman kilpurinsa kokonaan itse ja kipinä lajiin syttyi työkavereiden innoittamana.

. Rajojen etsimistä kaksipyöräisellä Sarvijoella asuva 48-vuotias Ello on harrastanut aiemmin moottoripyöriä. Ajokkina oli mm. tuhatkuutioinen Suzuki, jolla hän kävi kokeilemassa kiihdyttelyä Kauhajoella Lamminmaan lentokentällä. Varttimaili kulki silloin aikaan 10,8 sekuntia.

Vuonna 2014 Wärtsilässä oli pari kaveria, jotka ajoivat kilpaa Locost-luokassa. Kun yksi työporukasta alkoi tehdä kilpuria, oli Ellonkin ryhdyttävä hommiin.

– Minulla ei ollut aikaisempaa rata-ajokokemusta, jollei oteta lukuun niitä paria kertaa, kun kävin prätkällä ajamassa Botniaringillä. Se oli ihan kamalaa, Ello muistelee.

. Rohkea rokan syö Auton rakentaminen alkoi Locost Finlandin sivuilta saatujen rakennuspiirustusten sekä englanninkielisen, suuntaa antavan teoksen tukemana. Koska Ellolla on suunnittelutaustaa, luonnosteli hän ensin tietokoneella koko auton. Sen jälkeen hän siirtyi tallin uumeniin ja aloitti rakentamisen. Runkokehikon ja etupään ripustukset hän valmisti itse, turvakaaren sen sijaan sai ostettua valmiina, kuten myös lasikuituosia.

Moottorin kohdalla Ello päätyi Yamahan tuhatkuutioiseen FZS-moottoriin, joka on luokiteltu 143-hevosvoimaiseksi. Sen ansiosta minimipainon saa pienemmäksi, ja nykyisellään se on 556 kiloa kuljettajan kanssa kilpailun jälkeen. Säännöt sallivat myös autonmoottorin käytön, mutta se vaikuttaa minimipainoon korottavasti.

Vaihteisto on moottoripyörän kuusipykäläinen manuaali, johon on liitetty adapterilla kardaani. Polkimia autossa on vain kaksi, kaasu ja jarru. Vaihtaminen tapahtuu vaihdekepin välityksellä. Isommalle vaihtaminen hoituu raakana ilman kytkintä ja pienemmälle vaihdetaan kytkimen avustuksella. Varsinainen käsikäyttöisen kytkimen kahva on sijoitettu vaihdekepin yhteyteen. Tämä helpottaa liikkeelle lähtöä starteissa, koska autoa voi pitää jarrulla paikoillaan.

. 1,5 vuoden urakka Auton rakentaminen kesti kokonaisuudessaan noin puolitoista vuotta. Ello pääsi ensimmäisen kerran testaamaan autoa radalla vuoden 2015 loppukesästä.

– Olihan se unohtumaton kokemus. Autossa istutaan maan rajassa ja taka-akselin päällä, eikä keulaa näe ollenkaan. Yhtään en uskaltanut ajaa. Eli jos perä lähtee heittelemään, tuntuu se hurjalta. Auto oli varmaankin melkoisella harituksella silloin, koska se oli aivan hirveä ajettava, kuvailee Ello ensituntumaa vasta valmistuneen autonsa ratissa.

. Hurja kulku Ensimmäinen kilpailu oli vuorossa vuonna 2016.

- Oli melkoinen järkytys kuinka tuollainen hetekka voi liikkua niin ripeästi. Olin startissa sydän kurkussa, kun lähdin liikkeelle jostain takarivistä. Ei mennyt kauaa, kun muut ohittivat minut jo kierroksella. Hiljalleen homma alkoi kuitenkin toimia ja kauden päätteeksi sijoituin Locostin kokonaispisteissä viidenneksi, Ello muistelee.

Kokemusta on karttunut vuosien varrella ja myös menestystä on tullut. Meriittilistalla on mm. kaksi voittoa Kymiringin kilpailuista. Rata on nopeana erityisesti Ellon mieleen. Auton kulki siellä yli 200 km/h, kun taas Botniaringillä huippunopeus on ilman edellä ajavan imua alle 190 km/h.

Auto on varustettu normaalia paremmalla GPS-mokkulalla ja siihen liitetystä puhelimesta näkyvät mm. kierrosajat. Botniaringillä ajettu oma nopein ratakierros 1,46 syntyi pari vuotta sitten harjoitusten yhteydessä, sen jälkeen siihen ei ole enää päästy.

. Mikä kilpaluokassa kiehtoo? – Kilpaluokkana Locost on edullinen harrastaa. Missään muussa luokassa ei pääse näin kovaa näin halvalla. Auton polttoainetankki on noin 14 litran vetoinen ja se riittää yhteen kahdeksan kierroksen kisaan. Renkaat ovat 205/60-13 Yokohaman semislicksit, jotka maksavat noin 680 euroa sarja. Niillä ajaa yhden kauden, jos ei treenaa kovin paljon. Erillisiä sadekelin renkaita ei käytetä, joten sateen sattuessa on todella liukasta ja auto sutii koko ajan. Silloin on edettävä todella varovasti. Kilvanajoa pystyy harrastamaan tässä luokassa yksin ilman erillistä tiimiä ja mekaanikkoja, mikä lisää edullisuutta, Ello kertoo.

Toki oman menoeränsä aiheuttaa tekniikan mahdollinen hajoaminen Moottoreita on mennyt useampia ja myös perä on hajonnut. Tämä kaikki kuuluu kuitenkin kilvanajon luonteeseen.

– Autoa rakentaessa yritin keksiä jotain uutta ja ihmeellistä, mutta en osannut hyödyntää sitä. Pitäisi ajaa tosi paljon, että ajat olisivat mahdollisimman tasaisia.

. Näin sujui avauskisa Viime viikonlopun Historic Race Cupin avauskisassa Jurvan Botniaringillä Ello käväisi harjoittelemassa jo perjantaina, jolloin ajovuoroja oli ohjelmassa ripeään tahtiin. Katkennut kaasuvaijeri aiheutti kuitenkin hieman ylimääräistä puhdetta, mutta vaihto sujui ripeästi, eikä ajovuoroja jäänyt väliin.

Lauantain kilpailussa Ello oli hyvissä asemissa kakkosena, mutta epäonnekseen jätti huomioimatta keltaisen lipun. Kuten ennen kisaa ilmoitettiin, napsahti siitä kymmenen sekunnin aikasakko. Tämä pudotti miehen lähdössä viidennelle sijalle.

Sunnuntain kilpailu sen sijaan sujui paremmin ja kotimatkalle lähti mukaan kisan kakkospysti. Kaikkiaan Locostissa oli mukana 12 kilpailijaa. Parhaimmillaan heitä on ollut parikymmentä.

. Locost-kilpurin rakentaminen vaatii runsaasti teknistä osaamista. Lajin pariin pääsee myös ostamalla valmiin auton. Halvimmillaan sellaisen saa käytettynä noin 5000 eurolla, kun taas mestaruusautosta voi joutua pulittamaan 13 000 euroa. . Historic Race Cup, Botniaring Jurva 13.–14.5. 133 kuskia kauden avauskilpailussa Jurvan Botniaringillä ajettiin Historic Race Cupin kauden avauskilpailu. Paikalle saapui 133 kilpailijaa ja itse kilpailu saatiin ajettua loistavissa olosuhteissa. Lämpötila huiteli koko viikonlopun ajan 20 asteen paremmalla puolella, joten riittävä nesteytys ja suojautuminen oli tarpeen.

Ratakierroksella on nykymuodossaan mittaa peräti 4017 metriä ja Botniaring lukeutuukin Suomen pisimpien ratojen joukkoon. Niinpä Historic Race Cupin lähdöissä yksittäisen kilpailun pituus oli kahdeksan kierrosta.

Kilpailuviikkona ajettiin kaksi erillistä kilpailua, lauantaina ja sunnuntaina omansa. Koska Kilpailuluokkia on runsaasti, riitti radalla toimintaa nonstoppina pientä ajotaukoa lukuun ottamatta. Järjestelyt hoituivat rutiinilla ja uutena asiana kilpailijoille ilmoitettiin, että keltaisen lipun huomioimatta jättämisestä seuraa heti ensimmäisestä kerrasta aikasakkoa.

. Monenlaista kalustoa Historic Race Cupin suola on se, että kilpailuviikonlopun aikana radalla nähdään laaja kirjo erilaista kalustoa. Laji on varsin katsojaystävällinen, sillä kilpureihin on mahdollista tutustua myös varikolla. Kuskien kanssa jutustelu laajentaakin mukavasti perspektiiviä lajiin, ja saattaa parhaassa tapauksessa luoda kipinän myös oman harrastamisen aloittamiseen.

Tällä kertaa yleisömäärä jäi kuitenkin kohtalaisen niukaksi, mihin osasyynä saattoi olla kilpailun varhainen ajankohta sekä päällekkäisyys äitienpäivän kanssa.

Kirjaudu sisään

Jurvalainen Jukka Ello on saanut äidin maidon mukana tujauksen bensiiniä, sillä vauhti kiehtoo – Jopa Locost-ratakilpuri on miehen omaa käsialaa

Haluatko lukea artikkelin?