Kun hallitus aloitti toimintansa, kansainvälinen talous oli syöksykierteessä. Suomesta riippumattomista syistä alkanut ja syventynyt talouslama johti siihen, että vientiteollisuutemme ajautui kysyntävaikeuksiin.
Maailman kaupassa ja tuotannossa on jo pitkään ollut meneillään uusjako. Kiina on ohittanut USA:n.
Vastikään teollistuneissa maissa työvoima on halvempaa ja tekniikkaa uutta. Samassa kilpailutilanteessa ovat nyt USA ja Eurooppa, joissa on vaara sortua samanlaiseen pitkään velaksi elämiseen ja stagnaatioon kuin Japanissa.
Edellinen lama Suomessa nujerrettiin panostamalla osaamiseen, tutkimukseen, uuteen teknologiaan, kansainvälistymiseen, yhteistyöhön ja kilpailukyvyn vahvistamiseen.
Niin on nytkin tehtävä. Ratkaisu ei ole lisävelan otto, vaan parempi kilpailukyky. Siinä ei puhuta vain palkkakustannuksista, vaan myös tuottavuudesta ja laadusta, jotka edellyttävät innovaatioita.
Tarvitsemme suuntautumista niihin aloihin, joilla voimme olla maailman parhaita globaalissa työnjaossa. Vahvoja kasvun alueita löytyy digitalisaation, puhtaan teknologian, biotalouden, robotisaation sekä terveysteknologian alueilla. Perinteiset tuotannon alat tarvitsevat nekin jatkuvaa uudistumista.
Uudet työpaikat syntyvät pk-yrityksissä. Niiden toimintaedellytyksiä on parannettava vähentämällä niitä kuormittavaa byrokratiaa ja yleiskuluja.
Suomessa tehdään toiseksi lyhintä työviikkoa Euroopassa. Palkkakulut sivukuluineen ovat muodostuneet yhdeksi pahimmista ongelmista yrittäjille. Niin sanottuja Pekkaspäiviä on nyt teollisuudessa 12,5 ja palveluissa 14. Tekemättömästä työstä maksettavat välilliset palkat nostavat työn hintaa alimmillaankin 27 - 30 prosenttia ja sosiaaliturvamaksut lähes yhtä paljon.
Yt-lain laajentaminen yhä pienempiin yrityksiin on hidastanut uusien työpaikkojen synnyttämistä. Olisiko nyt syytä pohtia uusia ratkaisuja?
Tarvitsemme päinvastoin työllistämisen riskin madaltamista. Ja tarvitaan yhteen hiileen puhaltamista ja tekemisen meininkiä.
Peter Östman
kansanedustaja, KD
eduskuntaryhmän puheenjohtaja