Tiedättekö sen tuntee, että on aivan väärässä paikassa? Mulla on se tunne. Paikka on täynnä miehiä, joiden hartiat ovat kuin Laitalan astiakaappi.
Eikä vielä se, mutta kokonaiskorkeuttakin miehillä tuntuu olevan kuin Hiipakan vaatekaapilla ja mitä minä täällä teen? Minä, joka voitin etelä-pohjalaisessa geenilotossa 50-luvun emännän geenit. Vartta sen verran vähän, että kainalot haisee jalkahieltä. Joka kisassa rinnan mitan muita edellä, vaikka on muuten viimeisenä koko kisassa. Tyypillinen persjalkainen nainen.
Kaikkeen sitä joutuu, kun tekee uuden vuoden lupauksen. Ainahan sitä annetaan kaikenlaisia lupauksia uuden vuoden kynnyksellä. En lupaa olla missinmitoissa ensi kesänä (vaatisi kasvatuslaitosta), mutta lupaan olla voimakkaampi.
Eli edessä on paljon kidutuslaitteen näköisiä laitteita, joiden edessä isompikin mies ähisee ja puhisee. Kuntosali, tänne sitä tullaan, kun halutaan olla elämänsä kunnossa. Ja nykyelämänmenollahan se on pakko olla elämänsä kunnossa, koska vanhukset ”tykkää” asua kotona. Yhtä vanhusta hoidin jonkun aikaa ja totesin, että mieluummin pää pehmeänä, mutta jalat toimivina kuin toisinpäin. Eli nyt alkaa puntti nousta ja kunto kohota.
Onko kassissa 75 tuuman televisio?
Edessäni olevasta vekottimesta nousee vanha heiveröisen näköinen paappa ja päätän aloittaa kunnonkohotuksen samasta laitteesta. Kyllähän minä jaksan saman kuin tuo lähes satavuotias papparainen.
Asettaudun laitteeseen, jalat tukien päälle ja sitten vain reipasta jalkojen heiluttelua alaspäin, paitsi mitään ei tapahdu. Tai no tapahtuu, otsassa meinaa verisuonet paukahtaa ja hiki pukkaa pintaan, mutta ei mitään muuta. Ehkä tapahtui joku osa-aikainen jalkojen heikotussyndrooma. Tässä vaiheessa on hyvä hörpätä hieman vettä ja pyyhkiä hikeä. Treenaaminen on todella rankkaa.
Viereisestä laitteesta nousee Hakolan sohvan kokoinen lihaskimppu, hörppää vettä tai mitä lie proteiinipirtelöä (luultavasti tuon kokoinen mies juo proteiinipirtelönä 2 kg jauhelihaa), nostaa lähes samankokoisen kassinsa ja menee seuraavan laitteen luo.
Itseä jää uteliaana ihmisenä kiinnostamaan, mitä ihmettä tuo lihasjumalan toinen ilmentymä kantaa laukussaan. Koosta päätellen siellä on Iijoki-sarja kokonaisuudessaan, joulukinkku ja 75 tuuman televisio. Jos saa kirjasarjan luettua, voi syödä kinkun ja katsella tv:tä harjoitussarjan välissä.
15 kilon paino kuin kissanpentu
Kaikilla kanssakuntoilijoilla on kuulokkeet korvillaan, eli ketään ei onneksi kiinnosta alkava kuntopolkuni, joka ei tunnu menevän putkeen. Miten ihmeessä heiveröinen papparainen pystyi nostaa lähes satakiloa kevyen näköisesti heilutellen, kun itsellä tekee 20 kiloa pahaa.
Ehkä käsissä on enemmän voimaa ja menen peilin eteen nostamaan puntteja. Vieressä joku lukiolaistyttö nostaa ilmeisesti 15 kilon painoa yhtä helposti kuin kissanpoikasta. Nyt ymmärrän jo aloittaa hieman varovaisemmin kuin äsken ja otan käsiini viiden kilon painot. Suomalainen ihminen ei pahemmin piittaa katsoa itseään peilistä, eikä se kyllä täälläkään ole yhtään sen helpompaa.
Tunnin aikana heiluttelen erilaisia painoja eri tavalla, matkin kanssakuntoilijoita ja saan jopa neuvoja, miten pitäisi toimia. Ehkä tästä tulee jotakin ja minä olen kevääseen mennessä voimakkaampi ja voin opastaa aloittelijoita kuin kunnon konkari. Toisaalta voi olla, että en kävele tämän jälkeen viikkoon ja upea voimankasvatusurani loppuu siihen.
Eli näin uuden vuoden alkuun kannattaa tehdä hyvin helppoja lupauksia, jos niitä aikoo tehdä. Ei valloiteta Everestiä päivässä.
Keski-ikäinen