Syyskuussa 2005 Jukka Vainionpää oli tutustumassa Habitare-messujen tarjontaan Helsingissä. Yhtäkkiä väenpaljoudessa tuli vastaan Mika Salo, entinen formulakuljettaja.
– Ajattelin, että tällaista tilannetta en tule koskaan näkemään. Jostain syystä minulle oli sattunut mukaan vihko ja kynä, joten marssin Salon luokse ja pyysin häneltä nimmaria, Vainionpää kertoo.
Salo vetäisi nimikirjoituksensa ja vaihtoi Vainionpään kanssa muutaman sanan. Sitä Salo ei voinut tietää, mihin hänen ystävällinen tekonsa johti.
– Seuraavaksi vastaan tulivat missi Heidi Willman ja näyttelijä Sanna Saarijärvi. Pyysin heiltäkin nimmarit. Siitä se lähti, että aloin keräillä nimikirjoituksia, Vainionpää sanoo.
Nyt, noin kymmenen vuoden keräilyn jälkeen, Vainionpään kokoelmassa on tuhansia eri nimikirjoituksia. Kriteerinä Vainionpää on pitänyt sitä, että henkilön on oltava jollain tavalla julkisuudesta tuttu.
– Edellisen kerran olen laskenut ne viitisen vuotta sitten. Silloin sain määräksi 5 800. Uskoisin, että sen jälkeen niitä on tullut lisää ainakin tuhannen kappaletta, Vainionpää arvioi.
Vainionpää ei osta nimikirjoituksia. Osan niistä hän on pyytänyt ja hankkinut itse, osan saanut vaihtokaupalla. Sillä, miten nimikirjoitus on kerääjälle päätynyt, ei ole merkitystä. Tärkeintä on, että se on aito.
– Painonimmareilla ei ole mitään arvoa. Sellaisen oppii kyllä tunnistamaan nopeasti, Vainionpää huomauttaa.
Vainionpäällä ei ole ollut vaikeuksia saada haluamiaan nimikirjoituksia. Hän muistelee, että yksikään julkisuuden henkilö ei ole kieltäytynyt, kun hän on käynyt pyytämässä nimikirjoitusta.
– Se voi johtua siitä, että käyttäydyn kohteliaasti. Lähestyn ihmisiä hienovaraisesti ja esittelen aina ensin itseni. Kun kerron, että olen Pohjanmaalta kotoisin, niin silloin yleensä alkaa tapahtua, Vainionpää naurahtaa.
JAANA ALA-LAHTI
Lue lisää Vainionpään harrastuksesta keskiviikkona 22. kesäkuuta ilmestyneestä Jurvan Sanomista.
