Matkailu- ja ravintola-alaa edustava MaRa on huolissaan perinteisen majoitustarjonnan tulevaisuudesta. Uusia toimijoita toivotaan, mutta pelattava on samoilla säännöillä muiden kanssa.
Niin asiakkaille kuin yrittäjille lienee parasta vaihtoehtojen runsaus, ei niinkään määrällisesti vaan laadullisesti, erityisesti hiljaisemmilla matkailualueilla.
Camping-elämästä pitävät matkailijat eivät ole kiinnostuneet alueen tarjoamasta hotellimajoituksesta, kuten eivät korkeatasoisista hotellipalveluista kiinnostuneet innostu leirintäalueen mökeistä.
Erilaiset tarpeet eivät täyty tarjoamalla saman ketjun samaa tuotetta eri sijainneilla.
Tähän ongelmaan ollaan herätty suurten huoltamoketjujen kanssa. Ihmiset eivät tahdo ajaa tuhatta kilometriä vain päästäkseen huoltoasemalle, joka on tarkka kopio omassa pitäjässä olevasta.
Lainsäädännön tulee kohdella yrityksiä samalla tavalla, ei kuitenkaan levittämällä sääntöviidakkoa yhä laajemmalle vaan ennemmin purkamalla tarpeetonta sääntelyä sieltä, missä sitä on.
Tilastojen mukaan maatilamatkailua tarjoavista paikoista vain pieni prosentti on hengissä vielä muutaman vuoden kuluttua. Kun suurin osa työajasta on mennyt itse maatilan pakollisten töiden tekemiseen, ei matkailubisneksen kehittämisessä olla siinä ajassa useinkaan päästy kovin pitkälle.
Suomi on suuri maa ja erot Etelä-Helsingin kapeiden katujen ja Käsivarren erämaan lähes puuttoman luonnon välillä ovat hurjat. Matkailijoita kiinnostavat molemmat, joten myös majoituspalveluiden kirjon sopisi olla yhtä suurta.
Kukaan ei tarvinnut matkapuhelinta 1960-luvulla, nyt harva tahtoo elää ilman. Tarve luotiin ihmisille kuin tyhjästä. Saman voi tehdä matkailu. Suuren hiihtokeskuksen vieressä riittää varmasti asiakkaita, mutta alueen vetonaula voi olla myös majoitus itse.