Näin talvi innoittaa harrastajarunoilijaa kirjoittamaan ajatuksiaan paperille vuodesta toiseen.
Kultainen maininki
Elon polkuni päättyy
jo tunnen sen
On tuuli niin hiljainen
Kun painaa askel,
ja intoni sammuu
on nämä merkkejä vanhuuden
Nyt kun hajoan syliin
kaikkeuden
Olen vain kaikkialla
Kun vyöryy maininki kultainen
sydän nukkuu ruohon alla.
Hiljaisuus mulle tämän tarinoi
kun tuuli kuljetti lunta
Vai tähdetkö mulle tiedon toi
vai näinkö sittenkin unta?
Sinä löydät mut jälleen
luona rannan sen,
luona mainingin kultaisen
Minä pyydän, älä itke
olen luonasi tässä
ja jokaisena hetkenä
meidän elämässä.
Runoja onkin kertynyt Voitto Hangan elämän aikana jo monta mapillista, mutta kirjaksi asti vaatimaton Hanka ei ole niitä halunnut laittaa. Vielä.
– Syksy on hyvää aikaa kirjoittaa runoja siksi, että mä kirjoitan niitä masennustilassa. Sanaakaan ei synny, kun mulla on kivaa, Hanka naurahtaa.
Surusta ja mollista huolimatta hän sanoo elämän olevan hieno asia, jossa riittää uusia kokemuksia jokaiselle päivälle. Tavallisistakin asioista voi löytää joka kerta jotain uutta.
Hanka on osallistunut runoillaan myös erilaisiin kilpailuihin, mutta kriitikkojen suosioon Hanka ei ole niillä päässyt. Hän kertookin harmissaan, että kuolemasta ei saisi puhua, eikä runoja saisi riimittää.
Positiivisena kommenttina on tullut, että jos teksteihin säveltäisi musiikkia, ne koskettaisivat monia. Hanka on sanoittanutkin kappaleita Sarvelan yhtyeen Veikko Sarvelalle, joiden joukosta löytyy iloisiakin lauluja, vaikka Hanka sanookin mielentilansa olevan mollia. Sanoituksiin ja sävellykseen apuna miehellä on hanuri.
– Hanurin avulla olen löytänyt juttuja… Mä hiljenen ja ainoastaan hanuri jää.
– Elämä on mun nähdäkseni surua ja runot on mun mielestä lääkettä. Runot on eräänlaisia oppaita. Kun hiljentää ajatuksen ja mielenjuoksun, niin sieltä ne runot voi tulla, mutta ei välttämättä. Niitä ei voi pakottaa. Se on sellainen lämmin ailahteleva tunne rinnassa, kun runo syntyy.
Hangalle runot ovat terapiaa ja purkautumiskeino, jota hän suosittelee kaikille. Mies uskookin, että ihminen pysyy terveempänä henkisesti ja fyysisesti, jos hänellä on jokin purkautumistie.
– Pahat tunteet on pahoja, kun ne jäävät ihmisen sisälle. Ne pitäisi purkaa ja runojen kirjoittaminen on siihen upea tapa. Jollekin hyvä tapa voi olla vaikka päiväkirjan pitäminen. Sinne voi kirjoittaa mitä sattuu ja katsoa jälkeenpäin mitä siellä on.
Hangan mielestä sanat eivät olekaan kaikkein tärkeintä kirjoittamisessa. Omissa runoissaan hänellä onkin tapana kertoa ajatuksiaan rivien välissä, ei niinkään riveillä.
– Runoissa ei kannattaisi kiinnittää huomiota sanoihin, vaan tunnelmaan. Ihminen on sielukas olento, joka voi aistia asioita järjen toiselta puolelta. Runous on sisäistä tyhjentymistä ja paluuta lapsen mielen tasolle. Se on eräänlaista leikkiä. Vakavaa kuitenkin.
Kuolema ajatuksissa
Hanka on elämänsä aikana miettinyt kuolemaa paljon, varsinkin eläkevuosinaan. Nuorena hänellä oli iso kuoleman pelko, mutta nykyään hän ajattelee kuolemasta positiivisesti ja odottaa sitä jopa mielenkiinnolla.
– Nyt näen sen kuin aamuruskona. Kuolema on kaikkein parasta, mitä ihmiselle on ja se on jätetty loppuun.
Muutama vuosi sitten Hanka halusi jopa kiirehtiä kuolemaansa, mutta nykyään hän on ymmärtänyt, että näin on hyvä. Rudolf Steinerin kirjoista hän on löytänyt ajatuksen, jonka mukaan kuoleman oman käden kautta tekevä jää tyhjään tilaan, josta pääsee vasta, kun oma aika tulisi luonnollisesti. Ajatuksen mukaan ihmisellä ei ole paikkaa ennen sitä.
– Itsemurhan kautta sitä rauhaa ei löydy, Hanka miettii.
– Eikä kuolema välttämättä tarkoita sitä fyysistä kuolemaa. Se on kuolemista kaikelle tunnetulle. Olen huomannut, että sitä joka virittää keskustelua kuolemasta, pidetään hulluna.
Runojen kirjoittaminen lisää Hangan mukaan itsetuntemusta, mitä hänen mielestään pitäisi opettaa myös kouluissa. Maailma kun opettaa nuorille lähinnä itsekkyyttä; taloudellista pärjäämistä ja uran luontia. Köyhyyden hän näkee olevan puutteen tunnetta, jota taloudellisestikin hyvin toimeen tuleva voi kokea. Myös hektinen aika saa kritiikkiä.
– Kauhajoen koulusurman jälkeen on kaikkien pitänyt palata arkeen todella nopeasti. Eikö nyt pitäisi pysähtyä miettimään, miksi hän vihasi niin paljon, että tappoi, Hanka kysyy.
– Kuinka voisimme herätä unesta, onko kuolema heräämistä, Hanka miettii kysymyksiä, joihin ei löydy vastauksia.
Haastattelu on julkaistu Jurvan Sanomissa 23.12.2008. Närvijoella Voitto Hankaa (1936–2013) muisteltiin 16. elokuuta pidetyssä tilaisuudessa, jossa lausuttiin Hangan runoja sekä esitettiin hänen säveltämäänsä ja sanoittamaansa musiikkia.