Rä­sy­mat­to­jen rai­dois­sa on run­saas­ti tun­tei­ta

– Nämä ovat minun taulujani. Niihin olen kutonut iloja, murheita ja huolia, toteaa Aila Mäkelä räsymatoistaan. Mattoja hän on nyt kutonut Reinin koululla kokoontuvassa kansalaisopiston piirissä. KUVA: JAANA ALA-LAHTI
– Nämä ovat minun taulujani. Niihin olen kutonut iloja, murheita ja huolia, toteaa Aila Mäkelä räsymatoistaan. Mattoja hän on nyt kutonut Reinin koululla kokoontuvassa kansalaisopiston piirissä. KUVA: JAANA ALA-LAHTI

Nämä nyt ovat vain tämmöisiä, väittää Aila Mäkelä Jurvan kirjastossa esillä olevista räsymatoistaan.

Vaatimattomiin sanoihin on syynsä. Mäkelälle ei nimittäin itselleen missään vaiheessa ole tullut mieleen, että räsymatoista voisi edes koostaa näyttelyä.

– Kirjastostahan tätä minulle ehdotettiin. Olen täällä ottanut kopioita mattomalleista ja Ketolan Riitta-Liisa sitten vain kysäisi, että eikö niitä valmiita mattoja voisi tuoda joskus myös nähtäville, Mäkelä kertoo.

Nyt ainakin osa Mäkelän elämän raidoista, reilu kymmenkunta räsymattoa, ovat esillä kirjastossa kahden viikon ajan. Itse hän jo sen tietää varsin hyvin, miksi mattojen tuominen kaikkien nähtäville on kannattavaa.

– Mattoihin saa koskea ja tunnustella, millaisia ne ovat. Siitähän sen vasta tietää, että kuinka nämä on tehty, Mäkelä toteaa.

JAANA ALA-LAHTI

Lue lisää 15. maaliskuuta ilmestyneestä Jurvan Sanomista.

Ilmoita asiavirheestä