Kurikkalaisten peruskoulujen leirikoulut suuntautuvat jatkossa vain kotimaahan. Sivistyslautakunnan päätös luo kaikille peruskoululaisille oikeudenmukaiset lähtökohdat opintoretkien ja leirikoulujen suunnitteluun.
Aina, kun retkillä lähdetään, niitä varten täytyy kerätä rahaa. Periaatteessa, mitä kauemmas retki suuntautuu, sitä kalliimpaa lystiä se on. Vaikka koululaiset keräisivät yhdessä karamelli- ja keksikaupalla rahaa retkeä varten, usein jonkun osan kustantamiseen täytyy myös vanhempien osallistua. Kaikilla ei oikein olisi siihen varaa.
Myös paikalliset yrittäjät laskevat paljon luokkaretkien varaan. Matkasta maksetut verot jäävät tiiviimmin kotimaahan, kun luokkaretkelle ei lähdetä ulkomaille.
Peruskoulussa opitaan perusasiat. Niihin kuuluvat Suomen historian ja maantiedon osaaminen. Maamerkkien, kuten linnojen ja raunioiden, tarinat jäävät paremmin mieleen, kun ne opitaan retkellä.
Joku saattaa muistaa vielä ylioppilaskirjoituksissa tai aikuisena tietokilpailussa knoppitietoja, jotka oppi kuudennen luokan luokkaretkellä.
Keväinen luokkaretki maistuu makealta, kun sen eteen on koko luokka tehnyt töitä. Sitä helpompi varainkeruu-urakka on, mitä lähemmäs se suuntautuu.
Tärkeitä perusasioita ovat myös rahankäytön oppiminen. Kun rahat retkeen on itse ansaittu, näkevät lapset käytännössä työnsä tuloksen. Jos vanhemmat maksavat koko lystin, jää oppilailta tärkeä oppi saamatta.
Keksipurnukan myyvä oppilas saattaa oppia ainakin kysynnän ja tarjonnan lain. Hän saattaa innostua myyntikokemuksesta jopa niin paljon, että haave yrittäjyydestä alkaa kyteä hänen mielessään.