Olen puhunut viime päivinä paljon perheväkivallasta. Naamakirjassa perheväkivallasta kertova päivitykseni on tavoittanut jo yli 120 000 henkilöä.
Se on herättänyt myös paljon keskustelua ja joitakin yhteydenottoja.
Haluan antaa vakavan haasteen kaikille miehille. Kun perheväkivallasta ei päätetä eduskunnassa, vaan kotona, niin miehet: Huolehditaan siitä, että meistä kukaan ei koskaan käy naisen eikä lapsen kimppuun. Jos huomaa itsessään äkkipikaisuutta, niin kannattaa mennä peilin ääreen.
Sain kesken erään toisen vierailun yllätyskutsun naisten turvakotiin. Siellä kaksien lukkojen takana silmät oikein avautuivat.
Nuoria äitejä oli pienten lasten kanssa paossa väkivaltaa. Yhdeltä äidiltä oli hammas poikki.
Sain pitää kahden kuukauden ikäistä vauvaa sylissäni, kun nuori äiti turvautui minuun kuin omaan isään. Joku kertoi, että turvakotiin tullaan joskus suoraan laitokseltakin.
Olen aina tiennyt perheväkivallasta, mutta nyt se oli niin konkreettista, että siitä on pakko puhua.
Turvakodissa kaikkein havahduttavinta oli, että raavaat miehet käyvät naisten kimppuun. Eivätkä kaikki uhrit uskalla lähteä pakoon. Väkivalta neljän seinän sisällä jatkuu. Ja sitä käyttävät nykyään myös naiset. Yhtä hyvin heidän pitää silloin mennä peilin ääreen.
Olen itse maatalon poika. Minulla oli rauhallinen lapsuus. Kotona ei tarvinnut koskaan pelätä ja yhtä turvallisesti pitäisi lasten saada tänäkin päivänä elää lapsuutensa.
Turvakotien ylläpitäminen maksaa. Niitä on Suomessa nyt liian vähän siihen nähden, mitä kansainvälisesti on sovittu.
Nyt pelätään, että turvakotipaikat vieläkin vähenevät. Ihmisten turvallisuudelle ei voi laskea hintaa, mutta siihen satsattu summa tulee sukupolvien myötä ainakin satakertaisesti takaisin, kun lapsuutta ei tarvitse elää pelossa ja siirtää ongelmaa sukupolvelta toiselle.
Katkaistaan kierre niin säästetään ja kaikki ovat onnellisempia.
JUHA MIETO