Peräänkuuluttaminen on lause, joka toistuu usein uutisten kommenteissa ja lausunnoissa. Yleensä se liittyy jonkin asian yhteisvastuullisuuden korostamiseen.
Välillä lausunnoissa toivotaan yhteistä vastuunkantoa kotimaisten tuotteiden ostamiseen, joskus taas kulutuksen kasvuun. Toivomusten myötä vastuu käännetään usein niiden esittäjiltä kuulijoille.
Moni saattaa hämmentyä kuultuaan ensin miljardivajeesta ja tämän jälkeen vastuustaan kuluttaa enemmän. Tällöin on hyvä suhteuttaa näkökulmaa ja muistaa pari tärkeää seikkaa.
Maailmaa tuskin voimme pelastaa, mutta jokin paikallinen yrittäjä saattaa ilahtua kovin, jos ostoskori täyttyy lähituotannolla. Asiakkaan silmissä vaikutus ei ole välttämättä suuri, mutta kertaantuessaan se voi työllistää lisää paikkakunnan työntekijöitä.
Pienet teot lähialueella vaikuttavat nopeimmin omaan hyvinvointiimme. Yksilön mahdollisuudet eivät ole rajattomat, paitsi päiväunissa. Silloin voi myös lentää, jopa ilman siipiä.
Pienten taajamien asukkaat toivovat usein lisäpalveluja lähelle, mutta ostoskäyttäytyminen ei aina viittaa samaan. Iso kauppa isolla kirkolla on kätevästi työmatkan varrella ja hinnatkin ovat edulliset. Tällöin peräänkuulutettu paikallinen tarjonta ja tarjonnan käyttö ovat ristiriidassa.
Ongelmaa selittää osaltaan ihmisten mukavuudenhaluinen asenne. Joku voi ajatella, että minähän teen rahoillani mitä haluan, mutta koen oikeudekseni vaatia muilta vastuullisuutta. Kuitenkin vastuuta ei voi jakaa muille, koska vain omaan käytökseen voi vaikuttaa. Sen sijaan, että yrittäisi pelastaa koko maailmaa, kannattaa aloittaa omasta taajamasta.