Kurikan uusi nuorisovaltuusto esitti jo ensimmäisessä kokoontumisessaan toiveen, että Kurikkaan saataisiin paikka, joka olisi avoinna nuorille ja mielellään myös tarpeeksi myöhään. Itse asiassa yksi paikka ei edes riitä, vaan pitkien etäisyyksien vuoksi jokaisen entisen kunnan keskuksen olisi saatava omansa.
Nuorten toive kokoontumispaikasta on lähes ikiaikainen. Se on tullut esiin myös niissä yhteyksissä, kun paikkakunnan palvelutarjonnan on haluttu kasvavan. Esimerkiksi erään liikenneasemaketjun toimipisteen on toivottu saapuvan paikkakunnalle, jotta nuorilla olisi iltaisin jokin paikka, missä he voisivat kokoontua.
Jotain on kuitenkin lähtökohtaisesti pielessä, jos joku vielä tänä päivänä uskaltaa pitää liikenneasemaa ratkaisuna pitkään pinnalla velloneeseen ongelmaan. Kyse on siitä, että kaupunki ei ole omilla tai yhteistyökumppaneidensa kanssa toteuttamillaan toimilla onnistunut vastaamaan siihen, mitä kurikkalaisnuoret tarvitsevat.
Sopivia tiloja koko Kurikan alueelta löytyy, mutta niiden ovet lukitaan silloin, kun nuorilla on niille eniten tarvetta.
Esimerkiksi Jurvassa nuorisotila on suljettuna suurimman osan viikosta, muun muassa viikonloppuisin. Joku voi perustella asiaa sillä, että kyse on rahasta. Ei ole. Se on kaupungin tekemä strateginen valinta, jota voidaan muuttaa, jotta paikkakunnasta tulee nuorten mielestä viihtyisämpi. Siihen toisen asteen koulutuksen yhdeksi keskuspisteeksi tulevan kaupungin on pyrittävä.
Nuoret tarvitsevat kokoontumispaikkoja, kattoa päänsä päälle, jonka alla he voivat opetella elämään kuuluvia sosiaalisia taitoja. Niitä ei opita näppäilemällä kännykällä viestejä sosiaalisen median eri kanaviin. Ne opitaan oikeassa elämässä, oikeissa ihmiskontakteissa.