Tuo Fasepooki kyselöö, jotta mitäpä mietit. No, mä rupesin tuumaamahan, jotta pääsisköhän vanha tolppa-apina viälä kaahimahan sähkötolppahan, onhan mulla vielä iänikuuset sirppi paalokengät. Vanhemmat sähkärit tietää mikkä on sirpit, noon vähän piänemmät kun kurkikengät.
Homma lähti Köyliöstä Tuiskulan kesäteatterilta, kun tarvittisivat sellaaset näytelmähänsä. Rupesin tutkimahan, jotta mihinä kunnos ne on, kyllä vähän on koriaamista. No, mä tiäsin, jotta Ojalan Jaakolla on sellaasia vehkehiä ja taituakin. Eihän mulla sellaasia oo, nahkareikäkonesta ja ”nahkapaskaa”. Puukolla ei oo mitää virkaa niis hommis, häis korkeintaan.
Piti sanomani, jotta tämä Jaakko on kuuluusa ammattivalokuvaaja. Nykyään eläkkeellä, niinkun mäkin.
Hän sai meikälääsen innostumahan laulamisestakin. No ehtoopäivä siinä kulahti, kun fräkättihin nahkaremmin kans. Sitten kokeelemahan, silloon oli tuas tiensivus vielä puutolpat, ei oo enää.
Arja oli puhelin käres häsyys, jos mä vaikka putuaasin puusta. No oommä ennenkin puronnu, ei mikään uusi asia mulle. No mä meen vain palanmatkaa, jottei rupia huikaasemahan.
Asialla onnellinen loppu. Näyttelijä Juha sai apua.
Tämä tapahtui muutama vuosi sitten.
Jotta tuota tälläästä.
(Ei mitään nottia).
Veksi