Kuulin tuon otsikon lauseen radiosta. Ohjelmassa puhuttiin nuorten mielenterveysasioista. Jäin miettimään sanomaa.
On hieno asia, että esimerkiksi opin ahjoissa jaetaan tunnustusta ja kannustusta erilaisista ja monenlaisista hyvistä asioista. Joskushan saattoi olla niinkin, että tunnustuksen saattoi saada vain se kymppirivin oppilas, joka käytti kyynärpäitä mennen tullen ja jolle olisi voinut oikeastaan antaa tittelin ”paras pyrkyri”, koska helposti sama asenne jatkui aikuiselämässä.
Tärkeintä kuitenkin on kannustus ja rohkaisu jollain tavalla ja ihan jokaiselle. Jalustalle pyrkiminen tai sitten jonkun asettaminen jalustalle jostain syystä, ei ainakaan ihmisten välistä tasaveroisuutta edistä. Kuitenkin se jo nykyään ja tässä kehittyneessä maailmassa on varmaan kannatettava asia.
Niin, on siis myös ihan ok olla ihminen, jolla ei ehkä tällä kertaa ”mennytkään putkeen”, ei onnistunut, ei selviytynyt. On hyvä antaa tunnustusta ja rohkaisua myös silloin. On siis ok, että et aina ole ok!
On myös ok ja hyvä asia hakea apua kirjoista, netistä ja ennen kaikkea alan asiantuntijoilta, jos jaksaminen on koetuksella. On ok olla tarvitseva, on erittäin ok hakea apua.
On ok ja hienoa olla herkkä. Se ei ole missään tapauksessa virhe. On ok väsyä helpommin kuin joku muu, vaikka haasteita ei keräilisikään ylen määrin. On ok olla tässäkin kohtaa tarvitseva.
On ok tuntea selviytymättömyyttä vaikkapa kodin rankan, raskaan tilanteen vuoksi tai kodin painostavan ilmapiirin vuoksi tai oman henkilökohtaisen surunsa, pahan mielensä takia. On ok olla tarvitseva, ihan kaikessa pahassa olossa.
On ok olla tarvitseva ihminen. Ei ole hyvä kuvitella aina pärjäävänsä, aina selviytyvänsä, aina olevansa vahva.
On myös ymmärrettävä toistemme lähtökohtia, voimia, persoonallisuutta. On varauduttava siihen, että itsekin joskus tarvitsee apua. Apu voi tulla silloin läheltä tai se voi tulla yhtä hyvin myös ammattiauttajalta.
Olemmehan inhimillisiä, tarvitsevia, emme oman onnemme seppiä, emme läheskään kaikessa ja aina.
Mietiskelyä