Leikki on lapsen työtä, mutta ei sen soisi loppuvan aikuisenakaan. Jurvan terveysaseman muistisairaiden osastolla on huomattu, että leikkimisen taito säilyy, vaikka muu muisti iän myötä pettäisikin. Siinä ajatuksessa on jotain hyvin lohdullista.
Kun muistisairaat saivat eteensä palan piparkakkutaikinaa, ei heidän kauan tarvinnut miettiä, miten siitä saadaan pipareita aikaiseksi. Tekemisen ilo loisti heidän silmistään ja he olivat kuin lapsia jälleen.
Lähes meillä kaikilla on ollut lapsena ja murrosiän kynnyksellä kova kiire aikuistua. Aikuisuus tuo toki vapautta ja itsemääräämisoikeus on korvaamaton asia. Kuitenkin aikuisuuden kynnyksellä perimmäiset taidot saattavat unohtua.
Joissain ammateissa näitä taitoja tarvitaan jatkuvasti. Esimerkiksi juuri muistisairaiden hoitajat tarvitsevat loputtomasti taitoa heittäytyä mukaan potilaiden iloon. Myös opettajat, lastenohjaajat ja valmentajat tarvitsevat leikkisyyttä, jotta osaisivat nähdä asiat lapsen silmin.
Ikävien hetkien keskellä leikinlasku keventää tunnelmaa, mutta erityisesti lapsenmielisyyttä tarvitaan jouluna.
Joulu rakennetaan usein perinteiden varaan. Silloin tehdään samoja asioita kuin on aina silloin lapsuudessa tehty. Kuusen koristelu tai joulusauna eivät tunnu enää aikuisena samalta kuin lapsena. Ne kaikki perinteet kertoivat silloin siitä, että joulun kohokohta, aattoilta ja pukki, on täällä.
Ehkä aikuisena malttaa oivaltaa, että juuri nuo jännityksen kyllästämät perinteet ja joulun valmistelu tekevät jouluun taikaa ja tunnelmaa. Joulua ei tee ovella kolkuttava pukki. Joulun tekee se ilo, joka huokuu jopa niistä aikuisista, jotka eivät joulusta mielestään enää välitä.