Kolinan koulu jäi tyhjilleen vuonna 2015. Vanhaan koulurakennukseen on sittemmin syttynyt uudelleen valot, kun 87-vuotias Oiva Lehtonen osti 2 000 neliön rakennuksen pari vuotta sitten itselleen ja vaimolleen.
Kolinan koulu sijaitsee Maalahden ja Jurvan rajamailla. Sarvijoen koulun lopetettua toimintansa vuonna 2007 sarvijokisia oppilaita siirtyi Kolinan kouluun, mikä olikin sillä hetkellä Kolinan koulun pelastus.
Kolinan koulusta oli parhaimpina aikoina tarkoitus tulla kielikylpykoulu, mutta lopulta koulu siirrettiin riitaisasti Övermalaxiin.
– Oiva on pelastanut meidän koulun. Koulu on muuttunut nyt Oivan aarreaitaksi, toteaa naapurissa asuva kyläläinen Pirkko Markov tyytyväisenä.
Ja aarreaitta koulusta todellakin on tullut.
– Minulta on paljon kyselty mitä kaikkea koululta nyt löytyy. Olen sanonut, että tänne täytyy tulla itse katsomaan. Tavaraa on niin paljon, ettei tätä millään pysty kuvailemaan muille, toteaa Markov.
Lehtosella oli aikaisemmin Pirttikylässä antiikki- ja taideliike, jonka tavarat hän on siirtänyt koululle. Nyt koulun luokkatilat ja juhlasali ovat täynnä erilaisia antiikki- ja taide-esineitä.
– Toivon, että koulu olisi niin kuin äiti, joka vetää lapsia luokseen. Olisi hyvä, jos tämä koulu kasaisi kyläläiset yhteen, toivoo Lehtonen.
– Olenkin sanonut, että jalkapallokenttää saa vapaasti käyttää veloituksetta. Vaikka tämä on minun ja vaimoni Katjan koti, tänne voi vapaasti tulla katsomaan mitä kaikkea täältä löytyy.
Mykistävän aarreaitan lisäksi Lehtosen oma elämä on vähintääkin yhtä mielenkiintoinen. Miehen seinällä komeilee sodan jälkeisestä miinanraivaustyöstä saatu mitali ja kunniakirja.
– Menin tekemään miinanraivaustyötä 17-vuotiaana, kun miehet olivat vähissä. Armeijan kävin sitten sen jälkeen. Olimme aika päteviä, kun olimme harjoitelleet jo käytännössä, muistelee Lehtonen.
Hän on työskennellyt laivastossa ja paperikoneiden parissa. Työmatkat ovat vieneet miestä maailmalle ja ompa hän selvinnyt aivoinfarktistakin.
– Olin myös 16 vuotta mukana politiikassa.
Pirteää Lehtosta kuunnellessa ei voi kuin kysyä, mitä hän ei ole vielä ehtinyt tehdä.
Lehtosella on syöpä, mutta hän tekee töitä joka päivä.
– Se olisi menoa, jos en tekisi hommia. Tämä on minun aspiriiniani, toteaa Lehtonen.
Antiikin ja taiteen lisäksi hänellä on koululla harrastehuone, jossa hän valmistaa itse pelkistettyjä huonekaluja.
– Kun on vain rehellinen ja ahkera, se riittää, tiivistää Lehtonen oman elämänohjeensa.
Antiikkihuonekaluissa erityisen kiinnostavaa Lehtosen mukaan on tekotapa ja välineet, joita tekemisessä on käytetty.
– Sitä täytyy arvostaa. Antiikkitavaroissa tärkeintä on ottaa huomioon niiden kunto. Lasitavaroiden tulee olla ehdottomasti ehjiä. Jos niissä on pienikin naarmu, on se romu. Huonekaluissa saa olla vikoja. Se on vain hyvä ja aidomman näköistä, arvioi Lehtonen.
Lehtonen kertoo ostaneensa hyväkuntoisen 2 000 neliön koulun 10 800 euron kauppahinnalla huutokaupasta.
– Remonttia ei ole tarvinnut tehdä. Vaikka kulut isossa rakennuksessa ovat suuret eli vähintään 1 000 euroa kuukaudessa, täytyy miettiä mitä sillä hintaa saa.
– Minä saan sekä asunnon että harrastetilan. Tämä tavaramäärä ei olisi millään mahtunut suureenkaan omakotitaloon, miettii Lehtonen.
Lisäksi maa-alaa tontilla on 1,3 hehtaaria. Muuttoa onkin tehty suuren tavaramäärän vuoksi kahden kuukauden ajan.
Jutun 14.1. ilmestyneessä printtiversiossa oli virhe. Siinä Oiva Lehtosen kerrottiin saaneen sodassa tapahtuneesta miinanraivaustyöstä mitalin ja kunniakirjan. Kyseessä on kuitenkin sodan jälkeinen miinanraivaustyö. Tähän versioon virhe on korjattu.
Henna Nevala
