Tämoli 60-luvun alakua, piänes kyläs Jurvas. Television ruutu oli kirjekoveerin kokoonen. Melekeen puali kylää oli kattomas silimät tapilla testikuvaa. Kylloli komia mustavalakoonen kuva!
Molin tuahon aikaha hevoosenpään mittaanen. Heti ku äiteen ja paapan silimät vältti lähärin lymmyhy niin lujaa, mitä kintuusta pääsin, tennarit jaloo vletaji. Useenkin tuuli roukkas lakin päästä, heitti silimällensä pihalle.
Mulloli kylän parahin lymmypaikka. Meilloli autotallis iän ikuunen vanaha piironkikaappi, kaharella ovella. Toisesta ovesta tukiin itteni lymmyhy. Hyvin maharuun. Ovi oli paisuksis, jäi raollensa, siitoli hyvä kattella.
Portahilta äitee ja paappa huuteli hikipääs mun komiaa nimiä. Nysson siapattu! Eijoo jääny muutaku lakki pihalle!
Mä nauraa kiherrin piironkikaapin oven takana piänet käret suun eres. Ei noosi mua ikinä löytäny, tulin itte pois.
Munoli niin kovaa näläkä äiteen rustaamia uurenmairon röttiä. Janokin oli, jotta alakas näköä haittaamaha. Naapurin lehemän kylymää tonkkamaitoa oli pakko saara. Sitä oli runnis puusankoos, narunpääs kiikkuu kylymäs, litran pöniköös, sen aikaanen jääkaappi!
Potkaasin oven auki kaharella jalaalla. Olin nähäny leherestä kuvia, kun poliisit potkii ovet rauskooksi. Löyrin paapan kintahat mutteriloorasta ja kömmin autotallin ovelle. Naapuri huuti kurkku punaasena keskellä pihaa.
Poika on tuala autotallin ovella molemmis käsiis isoot kintahat ja pää paljahana!
Kyllyolin suasittu, puali kylää ryykäs käret pitkällä mun ympärille. Nosteltihi ilimaha, aiva alakas häjyä teköhön, niin lujaa heiluteltihi!
Soot hengis! Ekkä ollu siapattu! Naapurin likka lykkäs lakin päähä. Lymmyylyt alokoo vähenöhö iän myätä.
Jukka Vainionpää