Tottahan meillä täällä maalla tiedetään, mistä ja miten maito purkkiin tulee tai millainen eläin on ollut lautasella perunamuusin vieressä höyryävä pihvi. Lähes jokainen on tehnyt jonkunlaisia maataloustöitä perunannostosta lannan luomiseen tai jopa lypsämiseen.
Näin maatalouskunnissa usein ajatellaan, mutta pitääkö se enää nuoremman sukupolven kohdalla paikkansa? Lapset saattavat pintapuolisesti tietää, että maito tulee lehmästä ja kananugetti on joskus ollut osa kotkottavaa kanaa. Mutta tietävätkö he, miksi on parempi ostaa naapurisikalassa kasvatettua porsasta kuin merten takaa tuotua?
Suomessa tuotettua ruokaa on totuttu pitämään puhtaana, mutta nuorille olisi hyvä kertoa myös taloudelliset syyt siihen, miksi lähellä tuotettu ruoka on koko yhteiskunnalle kannattavampaa. Mitä kauemmas ruokaa viedään, sitä enemmän tippuu matkalle murusia kuormasta ja sitä vähemmän jää rahaa ruoan tuottajalle.
Kun lapsi on oppinut perusasiat nuorella iällä, ne juurtuvat mieleen aikuiseksi asti. Toisaalta myös väärin opitut asiat leimautuvat mieleen tosina.
Uudet tutkimukset saattavat osoittaa parhaaksi luullun tiedon virheelliseksi, mutta tutkimusten kriittiseen lukemiseen olisi aikuisillakin varaa. Tutkimuksen maksajalla on aina toiveensa sen tuloksesta.
Kun lapsi voi kasvattaa omat juurensa maaperään, niiden pohjalta on turvallista tulkita uusia tietoja ja kehittää hiljalleen omia ajatuksiaan maailmasta. Tieto tuo vapauden päätellä, mikä on eettistä ruokaa tai oikeudenmukaista työtä.
Elämän perusasiat eivät kuitenkaan muutu. Eläinperäinen maito lypsetään jatkossakin ihan oikeasta lehmästä.