Yllätysretki kultahääpäivää ennakoiden

Yllätysjuhlat 2. kesäkuuta Myötämäen Kalliokodalla, Simon ja Kirstin kultahääpäivän kunniaksi. Lapset olivat onnistuneet pitämään tilaisuuden salassa. Valkoinen Toyota starttasi Teuvantien kadunvarrelta ja juhlapari oli autuaan tietämättöminä, mitä edessä oli.

Lapset, viisi ja lastenlapsista seitsemän, odottivat Koskenkorvantien varrella.

Kylttejä matkan varrella oli kolme, mutta ne olivat jääneet huomiotta. Toyota oli vähällä jatkaa matkaansa ohi huomiota herättävien heilutusten, mutta Toyota hiljensi sen verran vauhtia, että Kirsti-äitee oli äänen ihmetellyt; ”Tuo mies näyttää aivan Velsulta.”

Totuus valkeni, riemulla ei ollut rajoja eikä huutonaurulla, kun selvisi, miksi Toyota oli vähällä jatkaa vain matkaansa pysähtymättä.

Pikaisten muodollisuuksien jälkeen matka jatkui jalkaisin kohti Kalliokotaa, sen upeisiin maisemiin ja retkitunnelmin. Matkalla ei voinut kuin ihmetellä, miten alle kouluikäiset muksut olivat askeleita aikuisia edellä. Iivo, reilu kolme vee, kirmasi vanhempien sisarusten ja serkkujensa seurassa vertaisena.

Kalliokodalla aurinko kunnioitti kultahääparin päivää. Sopiva tuulenvire piti hyttyset loitolla. Uskaliaimmat retkeläiset kiipesivät näköalatornin huipulle.

Nuotiossa kypsyivät pian niin makkarat kuin muurikkalätyt ja vaahtokarkit. Nokipannukaffit kruunasivat ulkoilmalounaan. Alkukesäinen päivä ei olisi voinut olla hienompi, kuin Luojan lahja rakkaille vanhemmillemme, anopille ja appiukolle.

Kiitos kaikille läsnäolijoille ja myös Tainuskylän kylätoimikunnalle retkikohteen ylläpidosta. Hetkeen kun pysähtyy, huomaa miten yksinkertaisista asioista ihmisen elämä saa korvaamattomia elämyksiä ja saamme hienoja lehtiä elämiemme kirjoihin.

Ruusuja teille, Simo ja Kirsti, 7. kesäkuuta kultahääpäivänne johdosta.

Olette korvaamattomia ja äärettömän rakkaita meille. Toivomme elämän tuovan teille elämänne kirjaanne upeita kokemuksia ja saamme, me lapset, oppia teiltä lisää elämänkirjon hienouksia.

Lapsenne hupulaisineen