Seurakuntaretki Viroon

Nelisenkymmentä jurvalaista ja kanta-kurikkalaista sai osallistua seurakunnan aikuistyön järjestämälle Viron-matkalle kesän alkajaisiksi.

Matkanjohtajina toimivat Aija Niemelä ja Maisa Ala-Luopa, kokenut kaksikko. Aija on seurakunnan aikuistyöstä vastaava pappi ja Maisa nyt jo vapaalla oleva nuorisotyöntekijä. Niin kotimaassa kuin Virossakin meitä kuljetti Jouko Hellanmaa, kokenut Viron-kävijä hänkin.

Lähdettyämme aamusella Kurikasta saavuimme jo saman päivän iltana ensimmäiseen yöpymispaikkaamme Tartoon, Ema-joen rannalla sijaitsevaan hotelliin.

Seuraavana päivänä saimme tutustua Tarton kaupunkiin muun muassa vierailemalla sikäläisessä luterilaisessa seurakunnassa. Sitä esitteli meille pastori Joona Toivanen, joka toimii siellä SLEYn lähettinä.

Toivanen esitteli virolaisen työtoverinsa kanssa seurakunnan perhekeskusta ja restauroimista odottavaa kirkkoa. Kirkko on ollut urheiluhallina 1960-luvulta vuoteen 2009. Hän valotti meille myös hengellisen työn tekemistä Virossa, jossa maaperä on paljon kovempi kuin Suomessa. Ateismi vaikuttaa vielä virolaisten ajatteluun ja elämään.

Oppaanamme Tartossa oli Ari Lustila, jonka moni matkalainen tunnistikin heti kurikkalaiseksi. Niinpä seuraavaksi ajettiinkin Antslaan Pohjanmaan Kalusteen tehtaalle, jonka johtajana hän toimii. Ari kertoili laajasti tehtaan laajenemisesta ja toiminnasta kierrättäen meitä kaikilla osastoilla. Oli mielenkiintoista nähdä sohvan kokoaminen puuosista alkaen valmiiksi paketiksi, johon tuli vielä osoitelappukin päällimmäiseksi.

Tapasimme tehtaalla toisenkin kurikkalaisen, Sami Teinin. Hän työskentelee suunnittelijana. Meille tarjottiin myös lounas ja kahvit tehtaan ruokalassa. Ruoka oli kuulemma Viron perinneruokaa: perunaa, possua ja hapankaalia!

Takaisin Tartoon ajelimme Otepään kautta. Otepää on tunnettu urheilukeskuksestaan. Illalla oli vielä aikaa katsella kaunista kaupunkia.

Seuraavana aamuna auton nokka kääntyi kohti Tallinnaa. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli Pöltsamaa. Tutustuimme kirkkoon, linnan raunioihin sekä käsityöläiskauppoihin ja söimme hyvän lounaan linnan ravintolassa. Meillä oli myös runsaasti aikaa nauttia lämpimästä kesäpäivästä linnanpihalla käyskennellen.

Pöltsamaan kirkko oli entisöity sodan tuhojen jäljiltä. Suuri kirkko oli koristeltu koivuin ja alttarilla oli tuomenkukkia. Ilmeisesti siellä oli seurakunta äskettäin kokoontunut.”Hoilake Jumalale” luki urkujen yläpuolella.

Tallinnassa meidät otti vastaan perhekeskuksen johtajana toimiva Pia Ruotsala. Hän työskentelee Virossa Suomen Lähetysseuran lähettämänä. Hän kertoi, että perhekeskukselle on Tallinnassa kovasti kysyntää. Monissa perheissä on pahoinvointia ja väkivaltaa.

Perhekeskuksessa on palkattuja ja vapaaehtoisia työntekijöitä yhteensä 25. Viron kirkko tukee toimintaa piispaa myöten.

Ruotsala on luonut suomalaisten vapaaehtoisten avustamana kellaritiloista toimivan tilan perhekeskukselle. Siellä mekin istuimme vieri vieressä kuin sillit suolassa ja nautimme perhekeskuksen työntekijän meille valmistamia herkkuja.

Vapaa-aikaa vietimme pieniä ostoksiakin tehden Tallinnan keskustassa ja vanhassa kaupungissa helteisessä säässä. Illalla ajoimme merenrantaa pitkin rauhalliseen majapaikkaamme Pirittaan, Pyhän Birgitan luostariin. Luostari on perustettu 1400-luvulla ja vanhan luostarin rauniot ovat vielä nähtävissä uuden vierellä.

Luostarissa on nykyään kahdeksan sisarta, jotka huolehtivat majatalon pidosta ja kauniin ympäristön hoitamisesta. Monet ryhmästämme ihailivat luostarissa vallitsevaa rauhaa.

Kotiinlähtöaamuna meillä oli oma jumalanpalvelus luostarin kappelissa. Tuntui turvalliselta lähteä kotimatkalle, vaikka olimmehan olleet koko matkan kuin ”Herran kukkarossa”. Jouko-kuljettajamme piti huolta, että ehdimme laivaan ja ripeässä tahdissa aloimme siirtää laukkujamme autoon.

Retkemme oli onnistunut kaikin puolin. Matkaohjelma oli monipuolinen ja ryhmämme mukavaa matkaseuraa. Saimme muutaman päivän aikana runsaasti uusia kokemuksia ja tietoa Virosta.

Mukavaa tunnelmaa pitivät yllä yhdessä lauletut laulut bussimatkojen aikana, samoin Aijan ja Maisan pitämät hartaushetket ja tietoiskut tulevista kohteista ja päivän ohjelmasta.

Virkistyneinä ja kiitollisin mielin saimme palata koti-Suomeen.

Inkeri Koskela

>>>>>>> Stashed changes