Puolimatkan mietteitä

Kurikan kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajana kannan huolta valtuuston tilasta ja toimintaedellytyksistä. Varsinkin nyt viime aikoina. Valtuusto on ylin päättävä elin, jonne virkamiehet, lautakunnat ja kaupunginhallitus valmistelevat asiat. Päätösten tueksi näiden tulee antaa valtuutetuille tarvittavat, riittävät ja oikeat tiedot.

Valtuuston ensi maanantain kokoukseen tulee käsiteltäväksi muun muassa Kurikan kaikkien aikojen suurin yksittäinen investointi, Jalasjärven koulukeskus. Tämän päätösehdotuksen lyhyt historia on kuin itse ihme ja kumma: Tämä on juuri se sama kohde, jonka tekninen johtaja Toni Keski-Lusa joukkoineen viime marraskuussa asetti kiinteistötyöryhmän väliraportissa ensimmäiselle sijalle kustannusarvioltaan 12–14 miljoonaa euroa.

Tämä raportti ja tämä tieto salattiin hallitukselta ja valtuustolta vuodenvaihteen yli, ja näin valtuusto teki silloin saamiensa tietojen mukaan talousarviopäätökset investointien osalta niin, että koulukeskukselle lopuksi jätettiin vajaa puoli miljoonaa.

Nyt koulukeskus onkin todettu kiireelliseksi. Hinta tulee olemaan juuri samaa luokkaa kuin Keski-Lusan arvio oli – siis todella hyvin ja ammattimaisesti Keski-Lusa työnsä näiltäkin osin teki!

Eipä tässä kummoinen asiantuntija itsekään tarvitse olla arvatakseen, ettei noin suuren koulun korjaamiseen puoli miljoonaa riitä. Rakennusinvestointien kolmen vuoden suunnittelukauden hyväksytty budjetti on kaikkiaan noin 25 miljoonaa euroa. Siihen tulee kertarymäyksellä ja ”yllättäen” 60 % lisäys. Millaisen talousarvion valtuusto olisi hyväksynyt, jos valtuutetuille olisi jo joulukuussa annettu kaikki silloin olemassa oleva tieto?

Hyvin suuri osa valtuutetuista toimii erittäin vastuullisesti ja kaupungin yhteistä hyvää ajatellen, ja jos asia on hyvä ja tarpeellinen, kyllä valtuusto sen aina hyväksyy. Osin tietäen, osin arvaten miten armotonta painostusta ja johdattelua sekä virkamiesten valmistelutyössä että luottamushenkilöiden päätösten takana – ja edessäkin – tällä kaudella on ollut joidenkin hankkeiden käsittelyssä, ei voi kuin ihmetellä tuota touhua. Mikä on se syy, joka saa merkittävän aseman saaneet ihmiset toimimaan vastoin yhteistä etua, mikä heille on se tätä tärkeämpi syy? Mihin unohtuu vastuu yhteisen varallisuuden käytöstä?

Toki tässä on jatkuvasti paljon asioita hoidettavana, mutta meininki on ollut myös aika tempoilevaakin, kun päätettäväksi tuodaan yksittäisiä, ennalta arvaamattomia asioita irrallaan kokonaisuudesta. Kuka pitää kokonaisuudesta huolta, unohtamatta väestökehityksemme myötä heikkenevää taloutta ja yhä kasvavaa velkataakkaamme? Kuka vastaa siitä, että Kurikan kaikki kuntakeskukset saavat oman osansa palveluista ja investoinneista?

Nyt onkin sitten eri puolilla ilmennyt tyytymättömyyttä asioiden hoitamistapaan ja johtamiseen. Tämä ilmentymä on seuraus, ei syy. Asiat eivät ole kunnossa, kun yksittäinen, vastuuta tunteva kuntalainen joutuu itse selvittämään kaupungin päätösten oikeellisuutta ja järkevyyttä tavoitteenaan kaupungin parempi tilanne eikä oma intressi. Eikä ole pikkuseikka kun virkamiehet kokevat häirintää tai painostusta työssään. Tai että he joutuvat hakemaan oikeutta työsuojelusta tai kaupungin ulkopuolisilta viranomaisilta. Tai kun kielenkäyttö on ala-arvoista.

Leiriytymistä on nyt jo sellaisissakin asioissa, joissa siihen ei näy mitään varsinaista järkevää syytä. Kun asiat menevät väistelemällä yhä pahempaan solmuun, niin ei kai se solmu avaudu sillä, että kiistetään kaikki tai moittimalla lehdistöä tai muita tahoja

Luottamus perustuu rehellisyyteen ja avoimuuteen, ja mitä enemmän saa määräysvaltaa, sitä enemmän on tunnettava vastuuta. Kyllä kansa tietää.

Paljon pitää muuttua. Peräänkuulutan viisautta, vastuullisuutta, johdonmukaisuutta, avoimuutta ja rehellisyyttä.

Kurikassa on paljon hyvää, Kurikka on elinkelpoinen ja kaunis kaupunki. Kurikkalaiset ja heidän valtuutettunsa ovat mielestäni ansainneet meiltä paljon, paljon tasokkaampaa toimintaa.

Liisa Ala-Käkelä (kok.)

Kurikan kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja