Pienten puolella

On hienoa, että kaupunki panostaa turvalliseen oppimisympäristöön Jalasjärven yläasteen ja Tuiskulan uuden alakoulun kaltaisilla hankkeilla. Heti perään on kuitenkin ilmaistava huoli siitä, mihin suuntaan toiminta seinien sisällä on menossa.

Kurikan kaupungin sivistystoimelle annettiin loppusyksystä lyhyellä varoitusajalla käsky etsiä 500 000 euron säästöt vuoden 2020 talousarviosta. Aiemmin sivistyslautakuntaa oli ohjeistettu tähtäämään 0-kasvun budjettiin ja lautakunta oli sen mukaan toimintaa suunnitellut.

Puolen miljoonan euron säästäminen sivistystoimesta vuoden aikana ei ole yksinkertainen asia. Painetta lisää myös maan hallitus, joka tulee päätöksillään lisäämään kuntasektorin kustannuksia myös sivistyspalveluiden osalta.

Voimme saksia sieltä täältä esimerkiksi kotihoidon kuntalisästä ja opintorahasta luopumalla, mutta esitettyyn säästötavoitteeseen päästään ainoastaan kovilla toimilla, kuten tuntikehyksestä leikkaamalla. Tuntikehys takaa nykyisellään kohtuulliset ryhmäkoot ja riittävän määrän opetusta. Mielestäni nämä asiat ovat avainasemassa lapsen oppimisen kannalta ja siksi tuntikehykseen kajoaminen on riskialtista.

Sivistyslautakunta on tehnyt päämäärätietoisesti työtä sivistystoimen kehittämiseksi. Kouluverkkotyöryhmä päätyi huolellisen työn jälkeen kolmen kyläkoulun lakkauttamiseen ja uuden koulun rakentamiseen. Koulujen lakkauttamisen ei kuitenkaan tule olla mikään automaattinen ratkaisu ongelmiin. Tutkimusten mukaan lakkautusprosessit tuovat taloudellista iloa vaihtelevasti, useimmiten vain kustannuskasvua hilliten.

Kaikissa lautakunnan ratkaisuissa on yksi kantava ajatus: kasvavan ihmisen paras. Resursseja on kohdennettu tarpeellisiin asioihin aina opinto-ohjauksesta matalan kynnyksen mielenterveyspalveluihin. Byrokratiasta on säästetty estämällä uuden päällikön palkkaaminen ja puoltamalla johtokuntien lakkauttamista.

Uusi opetussuunnitelma on vaatimuksiltaan avaruustiedettä jopa minun kaltaiselleni 2000-luvun molemmin puolin peruskoulun käyneelle nuorelle. Niin ikään lasten neuropsykiatriset haasteet ovat lisääntyneet ja koulut tarvitsevat avukseen yhä enemmän monipuolisia tukipalveluita. Haasteita siis on ilman säästötavoitteitakin.

Lapset ja nuoret eivät voi olla ainut asia, josta veistää. Kannustaisin kaupungin päättäjiä julkiseen keskusteluun kaupungin taloudellisesta tilanteesta. Olemme tällä hetkellä kirjaimellisesti kahden yhtiön menestyksen varassa. Osakesalkusta voi yhtä lailla tulla Kurikan turmio, mikäli sen tulevaisuus ei ole turvattu.

Uskon, että paremmalla johtamisella myös henkilöstöstä saataisiin enemmän irti. Henkilöstörakennetta tulisi tarkastella kriittisesti ja miettiä, onko meillä oikeat ihmiset oikeissa vakansseissa. Huono johtaminen ja henkilöstöhallinto ajavat työntekijän minimisuorituksiin. Kaikkia kauhistuttavat yhteistoimintaneuvottelut ovat arkipäivää lukuisissa Suomen kunnissa ja jos kuntatyöntekijä todellista turvapaikkaa etsii, täytynee hänen hakeutua aina Kauniaisiin asti.

Sen sijaan, että mielikuvituksen puutteessa laitetaan aina sivistyslautakunta kirvestöihin, toivoisin, että tehtäisiin rohkeita ja järeitä toimenpiteitä myös muiden kuin pienimpien kuntalaisten osalta.

Aku Autio (kok.)

kaupunginvaltuutettu

sivistyslautakunnan pj