Pannukakku, litteän maan myytti, osa 2

Vaikka historialliset tosiasiat vahvistavat maata pidetyn aina pallona, sitkeä käsitys litteästä maasta menneinä vuosisatoina on yhä voimissaan.

Syy tähän löytyy lähes kahdensadan vuoden takaa. Silloin (1828) ilmestyi kirja nimeltä ”Kristofer Kolumbuksen elämä ja matkat”, kirjoittajana Washington Irving (1783–1859), joka oli Yhdysvaltain ensimmäinen menestyskirjailija, aikansa Dan Brown.

Irving yhdisteli faktaa ja fiktiota Kolumbuksen matkoista litteän maan pelkoineen tavalla, joka sai kirjan näyttämään todelliselta historialta ja laajan lukijakunnan ansiosta pannukakkumyytistä tuli yleinen käsitys.

Tuon teoksen vaikutus näkyi vielä 1900-luvun jälkipuoliskolla historian oppikirjoissa, joissa väitettiin kuinka Kolumbuksen miehistön ”taikauskoiset merimiehet tulivat vielä kapinallisemmiksi, koska he pelkäsivät purjehtivansa maan reunan yli”.

Mitä oikeasti tapahtui? Kolumbusta (1451–1506) eivät koskaan arvostelleet tai vastustaneet litteään maahan uskovat ihmiset siitä yksinkertaisesta syystä, että sellaisia ihmisiä ei ollut. Kiista koski maan kokoa eikä muotoa.

Kolumbus pyrki Intiaan meriteitse, maapallon ympäri, mutta arvioi maan ympärysmitan reilusti alakanttiin. Hänen arvostelijansa väittivät, että sen aikaiset laivat (1492) eivät voineet kuljettaa tarpeeksi raikasta vettä ja tuoretta ruokaa niin valtaisaa matkaa varten.

Ja he olivat oikeassa! Kolumbus oli vain onnekas, kun hänen reitilleen osui valtava manner, vaikka hän luulikin tulleensa Itä-Intiaan.

Oli jo tarpeeksi paha asia, että tämä myytti yleistyi, mutta asia paheni entisestään kun 1800-luvun lopulla väite puettiin tieteelliseen kaapuun siten, että väitettä alettin käyttämään lyömäaseena kristinuskoa vastaan.

Tuolloinhan Charles Darwinin (1809–1882) ajatukset saivat jalansijaa tiedemaailmassa ja niinpä ne tiedemiehet ja varsinkin kristityt, jotka eivät lämmenneet Darwinille, pyrittiin leimaamaan litteään maahan uskoviksi. Tämän tunnusti osassa 1 mainittu paleontologi Stephen Jay Gould, vaikka oli itse johtavia evolutionisteja.

Eipä ole juuri mikään muuttunut noista ajoista, sillä nykyisin samaan leimakirveeseen on tarttunut mm. tähtitieteilijä Esko Valtaoja ja aivan hiljattain filosofi Timo Airaksinen Pohjalaisen kolumnissa (17.10.), molemmat professorismiehiä. Tämä leimasin näkyi myös epäsuorasti Pohdiskelijan pakinassa.

Todella ironiseksi asia muuttuu, kun tiedämme, että Yhdysvalloissa on todellakin ihmisiä, jotka aivan vilpittömästi uskovat maan olevan kiekko, jolta voi pudota.

He ovat järjestäytyneet Litteän Maan Seuraksi (Flat Earth Society). Ironia on siinä, että seuran nykyinen puheenjohtaja Daniel Shenton uskoo evoluutioon. Voidaankin oikeutetusti kysyä, miksi evoluutioon uskovien joukosta nousee litteän maan kannattaj(i)a?

Jatkuu osassa 3.

Eero Puntila

>>>>>>> Stashed changes