Osanottojen vyöry asiakaspalvelussa on surevalle raskasta

Lähiomaisen menettäminen on aina raskasta. Omaisen kuoleman pohtiminen ja sureminen on tuskallista, vaikka murhe jaettaisiin muiden lähiomaisten kanssa.

Kun sureva ihminen omaisensa kuoleman jälkeen palaa työpaikalleen, suruaika jatkuu eikä ikävä ole vielä laantunut. Töihin pitäisi kuitenkin voida keskittyä.

Se voi olla erityisen vaikeaa pienellä paikkakunnalla, jossa ihmiset tuntevat toisensa hyvin.

Esimerkiksi monissa palveluammateissa, kuten päivittäistavaraliikkeissä, omaisensa menettänyt työntekijä voi kohdata työpäivän aikana kymmeniä, jopa satoja asiakkaita, jotka ovat tunteneet sekä vainajan että surevan.

On ymmärrettävää, että asiakkaat ilmaisevat osanottonsa surevalle, ja jos edesmennyt on heille tuttu, alkavat myös muistella häntä. Se voi kuitenkin olla surevalle kestämättömän tuskallista vaiheessa, jossa suru on vielä tuore.

Vilpittömät ja lohduksi tarkoitetut sanat palauttavat tuskan mieleen toistuvasti. Siinä tilanteessa surevan on vaikeaa pitää itseään ja ajatuksiaan koossa.

Siksi ehdotan, että työnantaja voisi, sovittuaan asiasta ensin työntekijänsä kanssa, järjestää asiakkaille mahdollisuuden ilmaista osanottonsa esimerkiksi kirjoittamalla ne paperille, jonkinlaiseen adressiin. Siitä sureva voisi ne myöhemmin rauhassa lukea. Silloin ne myös tarjoaisivat tälle todellista lohtua.

Kasvokkain kohdatessa olisi parasta, jos asiakas tervehtisi työntekijää aivan samoin kuin aiemmin, neutraalisti, ilman saatesanoja.

Asian kokenut