Närvijoki, mahdollisuuksien kylä

Minulla on ollut tilaisuus asua Närvijoen kylässä muutaman talven yli ja vietän siellä nykyään kesiäni. Keskusteltuani paikallisten asukkaiden kanssa olen saanut käsityksen, että vain muutaman vuosikymmenen aikana kylä on suuresti muuttunut: sen palvelut (kaupat, pankit, posti, koulu) ovat hävinneet ja väkiluku on dramaattisesti vähentynyt ja on edelleen laskussa.

Voi vain arvailla, että kylän rakenne ja yhteisöllisyyden tunne ovat myös heikentyneet. Muutoksista ovat konkreettisena osoituksena ne monet tyhjiksi jääneet tuvat, joita tapaan kulkiessani pitkin tuttua kyläraittia. Tyhjiksi on koko kylässä jäänyt arviolta useita kymmeniä tupia.

Olen kuullut, että sama ilmiö on kohdannut Jurvan seudun muitakin kyliä ja arvaan, että samaa on tapahtunut ympäri Suomenniemen. Närvijoella tarvittaisiin kipeästi uutta yritystoiminta ja uusia asukkaita, jotta kylä saisi takaisin entisen elämänvoimansa.

Esitän seuraavassa Närvijoelle erään mahdollisen yritysmuodon, joka saattaisi sellaisenaan soveltua muihinkin Jurvan kyliin.

Ehdotukseni perustuu niihin lukuisiin tyhjiksi jääneisiin tupiin, joita kylästä löytyy. Ne ovat vielä jokseenkin hyväkuntoisia ja edustavat eteläpohjalaista rakennus- ja kulttuurihistoriaa.

Näiden tupien ympärillä on ulkorakennuksia liitereineen ja navettoineen sekä avointa pihamaata puutarhoineen. Useimmista taloista on läheinen yhteys peltoja ja metsiä halkoviin houkutteleviin ja hyväkuntoisiin pikkuteihin, joissa voisi rauhassa kävellä, pyöräillä ja talvisin potkukelkkailla.

Ehdotukseni on kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraava: Miksi ei valjastettaisi näitä olemassa olevia autiotaloja vuokraus-, lomailu- ja hyvinvointikäyttöön ja saataisi tältä pohjalta työtä ja aktiviteettia kylään?

Esitän ehdotukseni ”puusta katsoen”, ulkopuolisen rohkeudella tuntematta tarkemmin autiotalojen kuntoa ja niiden nykyisiä omistussuhteita.

Joku saattaa heti huomauttaa, että mitä iloa kukaan voisi saada näiltä lakeuksilta verrattuna esimerkiksi Itä- ja Keski-Suomen järvi- ja vaaramaisemiin.

Olen itse asunut 10 vuotta luonnonkauniissa Heinäveden kunnassa ja voin kertoa omakohtaisena kokemuksenani, että olen oppinut suuresti arvostamaan juuri Närvijoen tasaisuutta, jossa ääretön taivas pilvimuodostelmineen kohtaa maan piirin jossakin etäällä ja jossa vallitsee lakeuksien loputon rauha.

Täällä kokemukseni mukaan mieli ja sielu rauhoittuvat ja saavat niiden kaipaamaa henkistä ravintoa (jopa paremmin kuin Itä-Suomen järvimaisemassa). Tämä yksinkertainen maisema on omiaan rentoutumiseen, rauhoittumiseen ja stressin hallintaan, joita ruuhkamaailmassa asuvat enenevässä määrin tarvitsevat ja kaipaavat. Omakohtaiselle kokemukselleni löytyy myös tieteellisiä perusteita.

Moderni terveystiede on enenevässä määrin löytänyt todisteita sille, että rentoutuminen ja stressin hallinta ovat yksi tärkeimpiä terveyttä luovia asioita.

Esimerkiksi amerikkalainen lääkäri ja tutkija Dean Ornish on monissa tutkimuksissaan ja kirjoissaan todennut, että elintapaohjelma jonka keskeinen osa on juuri rentoutuminen ja stressin hallinta on vähentänyt sydänpotilaiden ahtautumia näiden sepelvaltimoissa eli että pelkillä elintavoilla on voitu merkittävästi vaikuttaa vakavaan sairauteen (Ornish 2008).

Stressin lisääntymisestä modernissa Suomessa on raportoitu jo lähes parinkymmenen vuoden ajan (esim. Siltala 2004). Monien viimeaikaisten terveyskyselyjen mukaan on myös ilmeistä, että ihmiset enenevässä määrin uskovat, että hiljentyminen ja rentoutuminen edistää heidän terveyttään.

Vastaavasti matkailijat ovat enenevässä määrin raportoineet, että juuri Suomen puhtaus ja hiljaisuus ovat maamme merkittävä matkailuvaltti.

Nämä ovat ”hiljaisia signaaleja” sille, että Suomen kaltainen maa ja sen eri osat voisivat toimia tärkeinä terveyttä luovina miljöinä ja matkailukohteina sadoille rauhaa etsiville ihmisille. Meidän eteläpohjalaisten olisi syytä luottaa kokemuksiimme ja vaistoihimme: meillä on jotakin tosi arvokasta tarjottavana hektisessä maailmassa kärsiville kanssaihmisillemme!

Olen mielessäni pohtinut, että tarvittaisiin vain muutama närvijokinen (tai jurvalainen) nuori tekemään kartoitusta olemassa olevista tyhjistä taloista ja niiden kunnosta ja omistussuhteista.

Sen jälkeen vaadittaisiin sopimusten tekoa omistajien kanssa, rakennusten ja niiden pihojen kunnostusta ja huolehtimista talojen perushuonekaluista ja astiastoista. Sitten olisi vuorossa voimaperäinen markkinointi, jolle Närvijoella sijaitseva Mäntylän tila voisi näyttää oivaa mallia.

Markkinointi kohdistuisi pidemmän ajanjakson vuokraukseen sekä muutaman viikon kestävään lomanviettoon eikä mikään estä myöskään tarjoamasta taloja myyntiin (sellaisesta on kuuleman mukaan hyviä esimerkkejä, esim. Peräseinäjoelta).

Pidemmän ajanjakson vuokraus voisi kestää muutamasta kuukaudesta muutamaan vuoteen ja voisi kiinnostaa esimerkiksi kesälomalaisia tai pienimuotoisesta luomuviljelystä kiinnostuneita.

Tuettu lomanvietto voisi käsittää muutaman viikon lomailun esimerkiksi eläkeläisille, joista useat todennäköisesti tarvitsisivat jonkinasteista apua ja tukea elämäänsä (esim. kauppatavaroiden kuljetus, pienimuotoisen luomuviljelyn avustaminen).

Kaikki osallistujat tarvitsisivat välttämättä alkuperehdyttämisen paikkaansa ja sen lähiympäristöön. Se mitä muuta tukea kukin osallistuja loppujen lopuksi tarvitsee, pitää neuvotella ja sopia hänen kanssaan erikseen.

Kun em. toiminta on saanut ilmaa siipiensä alle, osallistujilla on tilaisuus imeä itseensä eteläpohjalaista elämänmenoa tuvissaan, niiden pihoilla ja puutarhoissa sekä käydä reippailemassa ja rentoutumassa pelto- ja metsäteillä. Joku saattaisi innostua jopa marjastamaan ja sienestämään tuetusti lähimetsissä.

Osallistujille on mahdollista järjestää tutustumisretkiä lähipaikkakuntien kulttuuri- ja sosiaalisiin tapahtumiin (messut, konsertit, kirkonmenot jne.) ja kylän omat ammattilaiset voivat esitellä heille tilojaan ja arkiaskareitaan aina vilja- ja marjatuotannosta metsän istutukseen. Niin kuin alussa mainittu kaiken toiminnan keskiössä on eteläpohjalaisen kulttuurin erityispiirteet ja maiseman ainutlaatuinen rauha ja luonnonläheisyys.

Mikäli toimeen tarttuvalla on erityistä intoa ja voimavaroja, olisi mahdollista tulevaisuudessa edelleen kehittää lomailua erityiseen hyvinvointi- ja kuntopäivien suuntaan. Sellaiset ajoittuisivat esimerkiksi pidennettyihin viikonloppuihin ja pitäisivät sisällään terveysneuvontaa, hyvinvointitaitojen opetusta (esim. rentoutumistaidot) sekä kehoterapioita.

Hyvinvointi- ja kuntopäiville osallistuvat tarvitsisivat päivittäisiä kontakteja terveyden edistämisen eri asiantuntijoiden taholta, joita löytynee Närvijoelta ja lähipaikkakunnilta.

On päivänselvää, että edellä kuvatun vuokraus- ja lomailutoiminnan suunnittelu ja toteutus vaativat kosolti jalkatyötä ja vaivannäköä eikä se tapahdu hetkessä.

Toimintaan sitoutuneilta vaaditaan organisointi- ja talousosaamista sekä hyviä suhteita kuntaan ja muihin järjestöihin. Yhteiskunnan tuki alkavalle toiminnalle on tuiki tarpeen.

On mahdollista, että tällä tavalla johonkin Närvijoen kaltaiseen pikkukylään saataisiin sen paljon kaipaamaa yritystoimintaa ja aktiviteettia ja moni nuori pääsisi kokeilemaan voimiansa todellisessa yrittämisessä. Se voisi alkaa myös kasvattaa kylän asukasmäärää!

On mahdollista, että tällainen ”uusi” toiminta herättää alkujaan ihmetystä, jopa vastarintaakin kyläläisissä, mutta se on osa tällaista yritystoimintaa ja sellaiseen sen toteuttajien tulee varautua.

Näin ajatellen Närvijoki voisi olla todellinen mahdollisuuksien kylä!

Jukka Laitakari

Terveystieteiden tohtori Jyväskylä

Lähteet:

Dean Ornish. The Spectrum. New York: Ballantine Books, 2008.

Juha Siltala. Työelämän huonontumisen lyhyt historia. Helsinki Otava 2004.

>>>>>>> Stashed changes