Murrosvaiheen keskellä

Eräänä sunnuntaina jumalanpalveluksen jälkeisessä kahvihetkessä Hiroaki jutteli vastapäätä istuvan seurakuntalaisen kanssa.

Samalla hän kuuli pöydän toisessa päässä istuvien seurakuntalaisten keskustelua, joka oli hämmästyttävä. He kertoivat toisilleen, mihin temppelikuntaan heidän perheensä hautausmaa kuuluu. Kyseessä on buddhalainen temppeli.

Kun japanilainen saa kasteen aikuisiässä, moni ei selvittele, mihin hänet kuoleman jälkeen haudataan. Ellei omaisille jätetä mitään kirjattua tahdonilmaisua, todennäköisesti kristitynkin hautajaiset pidetään buddhalaisessa temppelissä ja haudataan sen hautausmaahan.

Temppeli ei suostu ottamaan vastaan toisen uskonnon hautajaisissa siunattua vainajaa. Kuitenkaan temppelille ei ole ongelma suorittaa hautajaismenoja temppelissä, vaikka vainaja on kristitty.

Tässä tapauksessa temppeli ja hänen perheensä ovat pikemminkin tyytyväisiä ja helpottuneita: ”Nuorena hän harhautui vieraan uskonnon piiriin ilmeisesti kulttuurin ihailun takia. Onneksi hän on palannut kotiinsa takaisin”.

Suomi-kirkon seurakunnassa on tällä hetkellä 24 ”aktiivista” jäsentä ja yli 30 ”passiivista”.

Japanin evankelis-luterilaisen kirkon luokittelun mukaan, jos seurakuntalainen ei ota yhteyttä seurakuntaansa yli kahteen vuoteen, hänet luokitellaan ”passiiviseksi”. Aktiivisista jäsenistä ainakin kuusi on tehnyt tai on tekemässä pesäeroa vanhasta uskonnosta hautajaisiin asti. Muiden osalta on vaikea sanoa.

Selkeä irtaantuminen vanhasta uskonnosta ei ole ainoastaan Suomi-kirkon seurakunnassa näkyvä ongelma, vaan yleisesti kristillisissä kirkoissa Japanissa.

Kasteopetuksessa tärkeänä opetettavana asiana on myös, mitä seuraa tässä maassa kristityksi tulemisessa. Tässä on myös suuri riski kasteopetuksen keskeytymiseen. Asia on japanilaisille hyvin arkaluonteinen. Jos perheenjäsen ei päädy samaan hautaan, muut jäsenet kokevat hänen katkaisseen perhesiteet tässä elämässä sekä tämän jälkeisessä.

Kuinka moni vastakastettu pääsee heti eroon tällaisista tunnetason siteistä? Joka tapauksessa tämä voi olla salaisuus siitä, miksi Japanissa kristinusko ei vakiinnu helposti, vaikka yleinen kulttuuritason positiivinen asenne on olemassa. Kotialttarin pitäminen ja synkretismi kristittyjen keskuudessa ovat ilmeisesti kompromissiratkaisu tähän ongelmaan.

Tällä hetkellä maassa eletään tämän ongelman suhteen mielenkiintoista aikaa. Nopeasti ikääntyvässä yhteiskunnassa, 60-luvun jälkeen kaupunkeihin muuttaneet, joutuvat miettimään hautausmaansa muuttoa maaseudulta asuinalueelleen kaupunkiin. Viime aikana kaupungeissa ja niiden ympärillä avataan ahkerasti uusia hautausmaita ja jopa hautauskerrostaloja.

Yleensä ihmiset etsivät saman temppelikunnan hautapaikkaa, mutta ”uskontovapaitakin” hautausmaita on tarjolla. Se tarkoittaa, että eri uskonnollisin menoin toimitetut vainajat saa haudata samaan paikkaan.

Joka tapauksessa saman, vanhan haudan ”suojeleminen” ei enää ole itsestään selvä asia. Alkaako tästä läpimurto japanilaisen hengellisen maailmaan? Miten kristinusko pystyy tarjoamaan nykyajan japanilaisille vanhan perinteen tilalle vakavan ja oikean vaihtoehdon – Kristuksessa ylösnousemuksen toivon ja iankaikkisen elämän vaihtoehdon?

Adventin ensimmäisenä sunnuntaina jumalanpalveluksen jälkeisessä seurakunnan johtokunnan kokouksessa juuri tämä asia nousi esiin. Johtokunnan mukaan seurakunnassa on tullut aika alkaa selkeyttämään näitä haasteita ja tukemaan seurakuntalaisia niiden kohtaamisessa.

Helmikuun sääntömääräisen yleiskokouksen iso asia oli Suomi-kirkon rakennuksen tulevaisuuden käsittely. Kuten olemme kirjoittaneet, kirkon rakennuksessa ilmeni laaja kosteus- ja homeongelma. Rakennukseen on tehty mittavia korjaustöitä, jotka eivät antaneet toivottua tulosta. Lisäksi on ilmentynyt monia rakennuksen iän sekä kulumisen tuomia kalliita korjattavia kohteita. Näiden vuoksi on jouduttu aloittamaan selvittely uudesta kokoontumistilasta sekä kirkkorakennuksesta luopumisesta.

Marraskuun ylimääräisessä kokouksessa asialistalla oli näiden asioiden käsittely ja niistä päättäminen. Kokouksessa saatiin yksimielinen päätös, jonka mukaan seurakunta luopuu eli myy kirkkorakennuksen tontteineen.

Tässä vaiheessa ei pystytä rakentamaan uutta kirkkoa, joten toiminta siirretään vuokratilaan. Seuraavana vaiheena on etsiä vuokratila siten, että nykyisten aktiiviseurakuntalaisten kulkuyhteys paikkaan järjestyisi mahdollisimman hyvin.

Toivomuksena on, että löytyisi hyvä vuokratila rakennuksen ensimmäisestä kerroksesta, vaikka uskonnolliselle toiminnalle ylipäätänsä sellaisen tilan löytäminen ei ole helppoa. Vaikeassa, isossa päätöksessä positiivista oli seurakunnan yhtenäisyys sekä yhdessä eteenpäin suuntautumisen näky.

Toimintapaikan muuttamispäätöksestä huolimatta jatkamme toimintaa nykyisessä paikassa normaaliin tapaan kunnes sopiva tila on löytynyt. Sunnuntain jumalanpalvelukset kokouksineen järjestetään kuten ennen sekä piiritoiminta jatkuu ohjelman mukaisesti.

Vaikka elämme vaikeaa murrosvaihetta, emme halua sen hallitsevan jokapäiväistä toimintaa, vaan keskitymme meneillä oleviin tehtäviin. Puhuttelevaa onkin ollut kolmen uuden ei-kristityn osallistuminen jumalanpalveluksiin syksyn aikana. Emme tiedä mihin heidän tiet johtavat. Heidät saamme sulkea rukouksiin.

Päivi ja Hiroaki Yoshimura

Jurvan kappeliseurakunnan nimikkolähetit Japanissa

>>>>>>> Stashed changes