Muistokirjoitus: Koristeveistomestari Oiva Kentta

Oiva Kentta oli koristeveiston opettaja Jurvan kotiteollisuuskoulussa alkaen vuodesta 1975.

Hän jatkoi opetusta koulun tultua opistoasteiseksi ja vielä sen muututtua Seinäjoen ammattikorkeakoulun Jurvan yksiköksi aina eläkkeelle jäämiseen asti. Koristeveistomestarin tutkinnon hän suoritti vuonna 1972. Hän kirjoitti tietokirjan koristeveistosta vuonna 1999.

Oiva Kentta kuoli 15. tammikuuta 2020 Molpessa 76-vuotiaana. Hän oli syntynyt 14.3.1943.

Oiva Kentta oli veistomestari vailla vertaa. Vaikka hän oli huipputaitava, se ei kuitenkaan koskaan saanut häntä ylpeäksi. Suurella nöyryydellä ja positiivisella asenteellaan Oiva pystyi innostamaan niin oppilaitaan kuin lähipiirinsä ihmisiäkin.

Hän kohtasi jokaisen ihmisen hyväksyen ja arvostaen. Hän oli samalla kertaa maanläheinen ja nöyrä – tavallinen ihminen – joka sai jokaisen hyvälle tuulelle ja hymyilemään. Hänen kanssaan oli hyvä olla!

Oiva myös ymmärsi ja tiesi, että aina on paljon uutta opittavaa. Hän saattoi asettua itse oppilaan asemaan täysin luontevasti, pyytäen vaikka omaa oppilastaan yhdenvertaisena kanssaan pohtimaan ja tekemään jotakin haasteellista taiteellista työtä.

Samalla tavalla kuin hän antoi oppilailleen lämpimän huumorin ja kokeilemaan kannustavien opetustensa avulla intoa viihtyä Hirvelän verstaan veistoluokassa yökaudet ja viikonloputkin koristeveiston parissa, niin samalla tavalla hän sai innoitusta oppilaidensa ilosta, pirteydestä ja tuoreudesta.

Opettajana Oiva oli taitava esittämään oppilailleen, mitä puusta pitäisi saada aikaan. Oppilaat muistavat, miten Oiva tehokkaasti ohjasi työssä, jota he olivat ”nysvänneet” parikin päivää.

Toivottomana eräskin oppilas pyysi mestarilta apua. Puisen naisen liehuviksi aiotut mekonhelmat korjaantuivat suunnitelman mukaisiksi, kun Oiva otti isoimman taltan ja muutamalla vedolla veisti pois oppilaan aikaansaannoksen, saaden näin aikaan naisfiguurin kauniisti tuulessa liehuvat helmat.

Oiva Kentta oli ihailtu ja arvostettu rohkeudestaan lähteä eri maihin opintomatkoille, vaikka hän ei hallinnut englantia eikä muitakaan vieraita kieliä.

Hyvin luontevasti ja rennosti hän vei oppilasryhmiä vuosittain tutustumaan outoihin maihin ja paikkoihin: Intiaan, Thaimaahan, Ranskaan, Amerikkaan ja lukuisiin muihin maihin. Hän osoitti samaa leikkimielisyyttä ulkomaalaisten kanssa, mitä hän osoitti kotimaassaankin tuntemiensa ja tuntemattomienkin suomalaisten keskuudessa.

Oiva antoi mielellään apuaan niin oppilailleen kuin opettajakollegoilleenkin. Vastaavasti häntä autettiin mielellään vaikkapa sähköisten tiedostojen ja nettiasioiden kanssa, jotka olivat Oivalle vieraita. Koulun opettajain kokouksissa Oivan huumori ja intuitiivinen positiivinen elämänasenne laukaisi monia kiperiä näkemyseroista johtuvia pattitilanteita.

Oiva Kentta kiersi paljon antamassa veistonäytöksiä. Puuveistoksia varten Oiva valmisti itselleen isot, noin metrin mittaiset ”supertaltat”, joilla hän veisti jurvalaisella, hiljaisella veistotyylillä, ilman nuijannaputtelua, mielellään Lapin kelohonkaan. Ihmiset hämmästyivät aina Oivan saapuessa opettamaan isoine talttasarjalaatikkoineen.

Jurvan koristeveiston yhdeksi symboliksi nousi Oiva Kentan veistämä ”kavahöylääjä”, puuveistos, joka oli aikanaan Jurvan kunnantalon ja myöhemmin Sellan aulassa. Se on myös veistetty Lapin hongasta.

”Joka päivä kannattaa lähteä liikkeelle iloisella mielellä, ilman tarkasti muodostettuja ennakko-odotuksia ja silloin, kohdatessamme yllätyksiä, voimme ottaa ne vastaan avoimin mielin.”

Lause on Oivan kirjansa esipuheeseen kirjoittama elämänohje, jota hän itse karismaattisesti noudatti. Noudattakaamme mekin.

Ystävää lämmöllä muistelivat:

TAISTO TIITTANEN, MIKKI PAAJANEN, MARTTI PARKKAMÄKI JA KALERVO PUSKALA

Muistot kirjasi

EIJA RIIKONEN