Kiteellä kuljettiin JR58:n jalanjäljillä

Joukko suupohjalaisia maanpuolustus – ja veteraanijärjestötyöstä kiinnostuneita lähti heinäkuisena aamuna matkalle Kiteelle.

Matka järjestettiin JR58-hengessä. Viime kesän JR58-muistomerkin paljastustilaisuuteen osallistui satoja suupohjalaisia. Nyt matkassa oli linja-autolastillinen asiasta kiinnostuneita.

Matkan isäntänä toimi jalasjärveläinen Antti Tukeva ja asiantuntijana sotahistorioitsija Raimo Nissinen, joka seikkaperäisesti kertoi jo linja-autossa heinäkuun 1941 liikekannallepanosta, joukkojen kokoontumisista ja Kiteelle kuljetuksista. Samoin koko poliittisesta tilanteesta välirauhan aikana ja jatkosodan alkamisen syistä.

Matkalla pysähdyimme Mikkelissä Jalkaväkimuseossa. Suuren vaikutuksen teki Mannerheim-ristin ritarien kuvagalleria. Eri sotien aikaista kalustoa ja asiakirjoja oli paljon esillä, esimerkiksi kuulutus hevosten luovuttamisesta sotavoiman tarpeisiin ja telineissä oli pitkät rivit kivääreitä eli pystykorvia. Museoon oli myös rakennettu juoksuhauta, jossa ihan oikea nuorimies tähysti ympäristöä. Mikkelin kaupunki oli palkannut opiskelijoita elävöittämään museoitaan.

Jatkoimme matkaa Putikkoon, jossa JR58 rautatiekuljetuksen jälkeen purettiin junista. Ajoimme rykmentin marssireittiä Kiteelle. Kiteenhovissa illalla Kiteen rajakilta kertoi tämän päivän haasteista rajan vartioinnissa.

Muistomerkin luo Mustalammelle

Seuraavana aamuna lähdimme Kiteen kirkolle. Laskimme seppeleet väliaikaisen haudan ja neljän tuntemattomaksi jääneen kaatuneen muistomerkeille.

Virren veisuun kajahdettua kävelimme tutustumaan Kiteen kirkkoon. Kävellessä vierelle tuli paikallinen, yli 80-vuotias mies rollaattorinsa kanssa. Pysähdyimme juttelemaan: ”Mie olin 13-vuuen ku sota sytty, mie kulin tästä kirkon pihan läpi, pitkä hauta oli kaivettu ja neljä arkkua oli oottamassa ja mie juoksin kirkon ohi ja rannassa pestiin ruumiita ja kova pauke ja jylinä kuulu tuolta” - ja viittasi idän suuntaan.

Heinäkuu 1941 oli niin lämmin, että kaatuneitten ruumiita ei voitu säilyttää muuten kuin hautaamalla heidät väliaikaisesti Kiteen kirkkomaan läheisyyteen. Ruumiit siirrettiin myöhemmin kotiseurakunnan sankarihautoihin. Hyökkäyksessä 11. heinäkuuta kaatui JR58:sta 67 ja yli sata haavoittui.

Kiteen komeaa kivikirkkoa meille esitteli juuri kirkkoherran virasta eläkkeelle jäänyt eteläpohjalaissyntyinen pappi Sakari Takala.

Kirkon esittelystä siirryimme Mustalammelle, jossa laskimme seppeleet 19 D ja JR58 -muistomerkeille. Kävimme myös JR16 ja JR37 -muistomerkeillä. Raimo Nissinen selosti jokaisen muistomerkin kohdalla joukkojen siirtymisiä ja koostumusta ja etenkin JR58 hyökkäysreittiä karttojen avulla.

Kun hyökkäyskäsky annettiin 10.7.1941, ammuttiin ensimmäisen tunnin aikana noin 3 000 kranaattia. Vastassa oli vaikea maasto ja tulivoimaiset tukikohdat. Jurvalaiset taistelivat pääosin toisessa pataljoonassa teuvalaisten kanssa. JR58:n muistomerkin opastaulussa lukee: Kärkirykmenttinä yli rajan. JR58:n riveissä taistelleita jurvalaisia kaatui jo pelkästään 1941 heinäkuun aikana 22 nuorta miestä.

Illalla retkiohjelmassa oli tutustuminen Kiteen museoon. Se sijaitsee vanhassa viljamakasiinissa. Huomattavan laaja kokoelma oli Kiteen Kirkkaan valmistamiseen käytettyjä takavarikoituja tavaroita ja erikoisuutena Nightwishin osasto, jota esitteli yhtyeen jäsenten kouluaikainen bulgarialaissyntyinen musiikinopettaja Plamen Dimov.

Valamon kautta kotiin

Seuraavana päivänä lähdimme Heinäveden Valamoon tutustumaan ortodoksiseen luostariin ja sen nykypäivään. Valamon luostarin opas kertoi laaja-alaisesti luostarin vaiheista aina Laatokan ajasta tämän päivän toimintaan.

Talvisodan sytyttyä alettiin luostaria evakoimaan. Sieltä pelastettiin kallisarvoisia ikoneita ja muuta arvokasta irtaimistoa. Eri vaiheiden jälkeen luostariksi päädyttiin ostamaan Saastamoiselle kuulunut kartano Heinävedeltä.

Alueella sijaitsee myös kulttuurikeskus, jossa konservoidaan ikoneita ja jossa sijaitsee luostarin kirjasto ja arkisto. Alueella on myös ortodoksinen kansanopisto.

Valamon luostarin kirkot ovat hiljentymispaikkoja, mutta myös hämmästyttäviä kalleuksia ja ihasteltavaa kauneutta täynnä, esim. Valamon Jumalanäiti ikoni, Marian ilmestyksen ikoni, kauniit merkkaustyöt ja upeat kattokruunut.

Matka antoi paljon yleissivistävää tietoutta, sota-ajan taustatietoa ja muistutusta siitä, että tämän päivän hyvinvointi ei ole itsestään selvää. Sen saavuttamiseksi ovat meitä edeltäneet sukupolvet maksaneet kovan hinnan ja tehneet suuria uhrauksia, niin että Suomen lippu saa vapaasti hulmuta.

 

Birgitta Koivula