Keskustelu Kurikan osakesijoituksista jatkuu

Kokoomuksen valtuustoryhmän aloitteesta järjestetyssä seminaarissa saivat paikalle vaivautuneet 25 valtuutettua sekä moni virkamieskin havainnollisen, kattavan ja puolueettoman katsauksen osakesijoittamiseen yleensä ja myös Kurikan sijoituksiin erikseen.

Oli hienoa huomata, kuinka perusteellisesti Suomen Osakesäästäjien keskusliiton puheenjohtaja professori Osmo Rothovius oli paneutunut Kurikan osakeomistuksiin aina sen alkuajoista lähtien. Esityksensä aluksi hän toi vahvasti esiin sen, että Kurikan kannattaa pitää kiinni osakeomistuksestaan, eikä myydä tai sijoittaa sitä rahastoihin tai vastaaviin. Tästä on helppo olla samaa mieltä hänen kanssaan.

Osakesijoittamiseen sisältyy kuitenkin aina riskejä. On sanottu, että Kurikka kuntana ei saisi pelata osakeomistuksellaan. Itse asiassa teemme sitä kuitenkin koko ajan, Rothoviuksen mukaan vielä mitä isoimmilla riskeillä.

Hän sanoi, että ei tiedä yhtäkään tämän kokoluokan osakeomistajaa, jolla sijoitukset olisivat vain kahdessa korissa. Hänen mukaansa riskien pienentämiseksi ja todennäköisesti paremman tuotonkin vuoksi sijoitusten pitäisi olla vähintään kahdessakymmenessä eri kohteessa.

Itse asiassa hän näytti havainnollisesti kuinka Kurikka on hävinnyt tämän johdosta jo miljoonia tyytymällä vain tasaiseen osinkotuottoon kun samanaikaisesti osakkeiden keski-indeksi on noussut lähes kaksinkertaiseksi. Eli jos olisimme omistuksemme hajauttaneet jo vuosia sitten, olisi osinkotuottomme todennäköisimmin ollut huomattavasti korkeampi.

Meille valtuutetuille, jotka on laitettu tämän ison osakesalkun vartijoiksi, asia ei saisi olla tunne-, vaan järkiasia. Siihen onko lähes 2/3 osakkeistamme sijoitettu Fortumiin tai mihin tahansa yritykseen, ei sinänsä ole väliä. Sillä on väliä, että mittavat sijoituksemme on jaettu vain kahteen yritykseen – se on kiistaton riski. Jos valtuutettujen enemmistö on sitä mieltä, että riski otetaan ja säilytetään omistuksemme ennallaan, niin se on silloin selkeä valinta. Jälkipolvet tulevat sitten todistamaan, oliko päätöksemme oikea.

Itse olen valmis ottamaan professorin ja alan kiistattoman asiantuntijan varoitukset tosissani.

Oma henkilökohtainen ehdotukseni on, että aloitamme osakkeiden hallitun hajauttamisen pieni pala kerrallaan. Salkunhoitajia kannattaa varoa, kuten Rothoviuskin toi esiin. Heillä on aina kuitenkin oma etu lähimpänä.

Voisimme sen sijaan antaa talousjohtajalle valtuudet tuoda vuosittain ehdotus hallituksen hyväksyttäväksi, esimerkiksi 3 prosenttia nykyisen salkun arvosta sijoittamiseksi uusiin osakkeisiin. Silläkin tahdilla osakesalkkumme hajauttaminen kestäisi vähintään 30 vuotta. Ja edelleen korostan asian tahallaan väärin ymmärtäjille: kyse ei edelleenkään ole osakkeiden myymisestä, vaan uudelleen sijoittamisesta riskittömämmin.

Kaupunginjohtajan seminaarissa esittämä ehdotus siitä, että käytettäisiin vuosittain osa osingoista uusien osakkeiden hankkimiseen, on sinänsä kannatettava, mutta se ei ratkaise kahden salkun riskiomistusta kuin häviävän pieneltä osin. Itse asiassa samanlaisia ehdotuksia on tuotu valtuutetuille aikaisemminkin mm. aikaisemman kaupunginjohtaja Jarvan toimesta. Silloin sellaiset puheet tuomittiin lähes pyhäinhäväistyksenä.

On mukava huomata, että vuodet tuovat viisautta myös ehdotuksen silloin tuominneille tahoille.

Jari Isohella (kok.)

>>>>>>> Stashed changes