Keräys Puuseppämuseolle?

Jurvan Sanomissa 13.2.2020 oli puheenjohtaja Marianne Koskimies-Envallin hätähuuto Puuseppämuseon puolesta.

Mieskotiteollisuuskoulu, aloitusnimellä Veistokoulu, joka oli alkujaan kylissä kiertävä ammattikoulu, on jo menetetty fuusioituneena suurempaan yksikköön. Tämä on jollain lailla ymmärrettävissä kun yhteiskunta on koneistunut ja oppilaatkin vähenivät.

Museo on aivan toisenlainen yksikkö. Se on menneitten aikojen historiaa, siitä on pidettävä kiinni ja säilytettävä symbolisoimassa mennyttä aikaa.

Olihan puuseppäammatti jurvalaisten pelastaja maatalousammatin ohella ensin tukiammattina ja myöhemmin Jurvan tärkeimpänä ammattina.

Jurvan huonekaluteollisuus sai alkunsa 1900-luvun alussa. Se alkoi sillä, kun perheet olivat suuria, joten Veistokoulu oli se oljenkorsi, johon tartuttiin. Maatalous oli pääasiassa pienviljelystiloja. Niiden jakaminen kannattaviksi ei ollut enää mahdollista.

Koulun käytyään pojat tekivät kotona ensimmäiset kalustot siskoilleen myötäjäisiksi, ja kun se onnistui, niin tekivät toisen ja kolmannen.

Nurkat täyttyivät eikä nikkari kerennyt kauppoja tekemään, eikä aina ollut kauppiaaksikaan. Ensin vanhemmat miehet lähtivät hevoskärryillä myymään ja kiertämään kyliä. Kauppa kävi näinkin.

Tuli autojen aikakausi ja huonekalukauppiaat kiersivinä kulkukauppiaina autoilla ympäri Suomea. Jurva oli tullut tunnetuksi kaikkialla.

Lappi oli Lapin sodassa poltettu suurelta osin maan tasalle. Se oli otollinen maaperä kalustekauppiaille, ja jurvalaiset ja muutkin eteläpohjalaiset kalustivat talot. Saapa sanoa, että melkein jokaisessa talossa oli maakuntakalusto ainakin kamarissa.

Kauppiailla oli monenlaisia konsteja, jotta saattiin kauppa syntymään. Eräskin kauppias hieroi kauppaa Lohijärvellä, mutta hinnasta ei saatu yksimielisyytta. Talossa oli koira, jota kauppias kehui ja sanoi, että tulisiko kaupat, jos minä ostan tuon koiran, saatte viissatasen siitä.

Kauppa syntyi ja koira lähti talosta vaikka lapset itkivät, että ei sitä sää myydä. Kalustoauto lähti pihasta ja ajoi muutaman sata metriä ja koira päästettiin ulos.

Jurvan Puuseppämuseon ovat perustaneet aikasemmat sukupolvet kuvaamaan puusepän töitä alkuajoilta. Se on säilyttämisen arvoinen Jurvan ollessa huonekalupitäjä.

Vetoan jurvalaisiin ja toivon, että pelastatte Puuseppämuseon säilymään. Siihen osallistuvat muutkin, ainakin syntyperäiset jurvalaiset. Pannaan keräys pystyyn. Onhan Jurva vielä voimissaan.

Ennen ei ollut vuosilomiakaan ja saivat museon pystyyn. Nyt lennellään vuosilomille ja yritykset on isompia.

Pannaan satanen miehestä ja museon seinälle luettelo satasen ja suuremmista lahjoittajista. Pienemmätkin lahjoitukset ovat hyvänä apuna. Näin saadaan pitkäksi aikaa museon talous kuntoon.

Touko Mylläri

Teuva