Kaikkien kirkko?

Paljon on nykyään yleisestikin pohdintaa kirkon merkityksestä, roolista, väkimäärästä jne. Kirkon penkit ammottavat tyhjyyttään. Lehden jutussa raapaistiin kuitenkin vain pintaa ja toki juttu koski kotikirkkoa. Sopinee kuitenkin pohtia vähän lisää:

Kun lähden kirkosta ulos, on sitten sunnuntai tai arkipäivä, niin minkälaisin eväin lähden sieltä kotimatkalle? Olenko saanut lohtua, ymmärrystä, jos olen niitä sillä hetkellä eniten kaivannut? Olenko tullut hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olen? Olenko saanut rauhaa mieleeni? Yksinkertaisesti, onko minulla pois lähtiessä hyvä tai parempi olo?

Mitä kirkko antaa heille jotka eniten kaipaavat apua? Miten kirkko syvimmiltään suhtautuu köyhään? Mitä se antaa heille, jotka muuallakin tuomitaan ja joidenkin kirkkojen piirissä vielä enemmän? Mitä mieltä kirkko on rauhasta, aseista? Mitä mieltä ihmisten ja kansojen välisestä tasa-arvoisuudesta?

Vai onko kirkko sittenkin vain niin sanotun kaikenlaisen normaaliuden vaalija ja tyyssija? Vaaliiko se kaiken muuttumattomuutta vaikka meidän ihmisten tieto kaikesta tässä maailmassa on lisääntynyt? Maailma ei ollutkaan niin kuin luultiin sen olevan tai siitä haluttiin ajatella. Maailma kaikkineen ei olekaan sitä miltä se näytti ja mitä minä silti haluaisin sen edelleen olevan. Siksikö kirkon on pysyttävä muuttumattomana?

Mitä kirkko sanoo tasa-arvosta? Mitä sinun tai minun kirkkoni sanoo siitä ja mitä mieltä me siitä itse olemme?

Onko sietämätön ajatus esimerkiksi se, että kirkon alttarille kävelisi samaa sukupuolta oleva pari? Vai hetikö meillä avautuu raamatusta kohta josta voimme tulkata, että synti, suuri synti!

Ja miten me tässäkin kohdassa voimme olla sokeita sille asialle, että kaikki me olemme luotuja ja siksi ja sellaisenaan Luojallemme sataprosenttisen tasa-arvoisia? Tässä asiassa se tarkoittaa sitä, että kaikilla pitäisi olla Luojamme edessä samat oikeudet, kunhan emme toistamme vahingoita. Myös siis niillä kahdella aikuisella ihmisellä siellä alttarilla. Näin siitäkin huolimatta, että meidän itsemme on vaikea nyt niin ajatella.

Jos kirkkoon tai kirkon tilaisuuksiin, kirkon piiriin, voi tulla vain ”yleisten normien” mukainen ihminen, saadakseen sieltä kotimatkalleen hyvät eväät ja hyvän mielen, kenen kirkko se silloin on? Jos haluaa kaikenlaisen erilaisuuden hyväksymistä sen kaikissa muita ihmisiä vahingoittamattomissa muodoissaan, minkä verran sitä saa kirkosta? Jos haluaa rauhan julistamista ja sotien tuomitsemista, saako tällaiselle ajattelulle vahvistusta kirkosta ja sen piiristä?

Jos haluaa muuta kuin almuja ja almujen antajien ylhäältä katsovia ilmeitä, saako niitä? Saako almun antajalta toteamuksen, että näin ei maailma silti saisi toimia. Että sinä olet ottaja ja minä se ylhäältä almun antaja!

Jos haluaa julistusta sille, että jokainen olemme tasa-arvoisia suhteessa toisiimme ja se olkoon maailmassa yhteinen tavoitteemme, saako tätä julistusta kirkossa ja sen tilaisuuksissa?

Onko ymmärretty väärin jos meistä aika moni ajattelee, että mikähän oli se Luojamme alkuperäinen tarkoitus?

Kulkija

>>>>>>> Stashed changes