Jurvalainen Soulin sykkeessä

Etelä-Korea. Maa, josta kiinnostuin alun perin musiikin kautta, ja maa, johon pian rakastuin sen kulttuurin, kielen, ruoan, luonnon ja ihmisten takia.

Maa, josta syntyi haave, unelma, astua kerran tämän maan kamaralle ja nähdä kauniita kukkivia kirsikkapuita, tavata mielenkiintoisia ihmisiä ja tutustua syvemmin maan kiehtoviin tarinoihin ja kulttuuriin. Maistaa eksoottisia ruokia, kuulla korean kieltä kaupungilla kävellessä ja tuntea metropolin sykkeen.

Sanotaan, että haaveilu vie lähemmäksi unelmia. Ja niin, puolen vuoden haaveilun ja Korea-intoilun sekä kielen opiskelun jälkeen eräänä talvisena iltana kysyin vanhemmiltani ”Saanko lähteä yksin Etelä-Koreaan?”, ja ihme kyllä, pienen suostuttelun jälkeen sain myönteisen vastauksen. Vanhempani kannustavat reissaamaan, näkemään maailmaa ja toteuttamaan unelmia

Koska Etelä-Korea on suhteellisen turvallinen maa ja he tiesivät, että pärjäisin vieraassa maassa omillani (varsinkin kun olin jo aiemmin matkustanut Ranskaan kaksi kertaa yksin, tosin silloin tutun perheen luokse, nyt täytyisi pärjätä täysin omillaan) Keräsin rahaa ja lennot varattiin. Niinpä lähdin Korean pääkaupunkiin, Souliin huhtikuussa 2018 melkein kahdeksi viikoksi ihan yksinäni, 16-vuotiaana.

Koneen vaihtoja oli kaksi, Ruotsissa ja Kiinassa. Lopulta koneenvaihtojen ja päivien kuluttamisen lentokentillä ja lentokoneessa jälkeen, saavuin unelmieni kaupunkiin. Soul oli juuri sellainen kuin odotinkin. Tosin kaikki ei sujunut aivan suunnitelmien mukaan, sillä ainahan reissussa menee jokin pieleen.

Kello oli miltei puolenyön, puhelimen oli akku lopussa, eikä metrolla kulkeminen maalaiselle ollutkaan niin helppoa ja yksinkertaista. Oikeaa osoitettakaan ei meinannut löytyä. Lopulta kaikki kuitenkin kääntyi parhain päin ja pääsin oikeaan osoitteeseen sekä tapasin Hangyeolin, naisen, jonka luona viettäisin ensimmäiset kolme yötä.

En siis mennyt ollenkaan hotelliin, vaan olin Couch Surfing -sivuston kautta hankkinut itselleni yöpaikan, täysin tuntemattoman ihmisen luota. Hangyeol osoittautui oikein mukavaksi, ja kävimme monia hyviä keskusteluja muun muassa Korean ja Suomen kulttuurieroista.

Ensimmäinen aamu koitti ja lähdin heti herättyäni tutkimaan Soulin vilkkaita katuja. Kadut olivat täynnä kukkivia kirsikkapuita, iloisia lapsia koulureput selässään, paljon ystävällisen näköisiä ihmisiä sekä tusinoittain kahviloita ja sen sellaista. Ihastelin kaikkea näkemääni, kaupunin ihanat kadut olivat täynnä elämää.

Toisena päivänä uskaltauduin jo kokeilemaan metroilla kulkemista toisen kerran. Eihän se ihan helppoa ollut, kun piti ensin ostaa lippu oikeaan paikkaan lippuautomaatilta, löytää laituri, mistä oikea metro lähti ja selvittää, että jos tämä metro menee tuohon suuntaan, niin tuleeko matkan varrella myös se pysäkki minne olin menossa, enkä aluksi ymmärtänyt alkuunkaan, mitä opastetauluilla olevat eri värit tarkoittivat yms.

Onneksi korealaiset ovat todella ystävällisiä ja auttavat mielellään, vaikka useimmat eivät englantia kovin hyvin osaakaan.

Viimeiset kuusi yötä vietin Gangnam-alueella, toisen korelaisen naisen luona, Hyejunin, jonka luokse menin myös Couch Surfingin kautta.

Koreassa maistoin erittäin hyviä eksoottisia, tulisia ruokia, kävin kahviloissa, shoppailin, vierailin kissakahvilassa ja tapasin monia nettiystäviä, joista muutama oli hyvin kiinnostunut Suomesta ja yrittivät opiskella suomen kieltä, kuten minä koreaa.

Jos korealaiselle mainitsee Suomen, heille varmasti ensimmäisenä tulee mieleen korealainen Xylitol-mainos, missä joulupukki nauttii Xylitol-tuotteita ja laulaa tanssien ”Hyva, hyva!” tai korelaisen ”Welcome, first time in Korea?” -ohjelman jakso, jossa suomalaiset miehet vierailevat Koreassa ja muun muassa maistavat korealaista mäntylimsaa, joka heidän sanojensa mukaan maistui ”aivan siltä kun joisi saunaa”. Ja juuri siltä juoma maistuikin, sillä totta kai maistoin sitä.

Tapasin myös korealaisen perheen ja toimittajan, jotka kävivät meillä Jurvassa edellisvuonna, sekä erään jurvalaisen, joka oli muuttanut hetkeksi Koreaan. Emme olleet jutelleet kasvokkain aiemmin, mutta viestitelty Whatsappissa. Ja niinpä, me kaksi jurvalaista tutustuimme Etelä-Koreassa.

Reissun ikimuistoisin ja odotetuin hetki oli ehdottomasti pääsy käymään Soulin tornissa eli Namsan tornissa. Torni näytti todella mahtavalta yön pimeydessä loistaen. Näkymä tornista oli henkeäsalpaava tuhansien valojen tuikkiessa edessäni.

Lopulta lähtöpäivä koitti. Vielä ennen lähtöä, viimeisenä yönä ehdin keskellä yötä käydä Hyejunin kanssa jjimjilbangissa, korealaisessa kylpylässä. Aikaa ei ollut loputtomasti, sillä aamulla lähtisi lento takaisin kotia kohti. Silti ehdimme jjimjilbangissa käydä muun muassa kylmähuoneessa, kuumahuoneessa (eli toisin sanoen korealaisessa saunassa), syödä kananmunia (kyllä, kylpylässä myytiin keitettyjä kananmunia) ja muuta.

Kun palasimme Hyejunin asunnolle, ehdin nukkua tunnin kunnes herätyskello soi ja oli lähdettävä lentokentälle. Lentomatka takaisin Suomeen oli samanlainen kuin tulomatkalla, eli ensin Koreasta Kiinaan, Kiinasta Ruotsiin ja sieltä Suomeen. Ja tietysti aina jokin menee reissuilla pieleen, lento Kiinasta Ruotsiin myöhästyi viisi tuntia ja myöhästyin Tukholma-Vaasa lennolta. Mutta ei se mitään, sainpahan yhden lisäreissupäivän, jonka vietin Tukholmassa.

Matka opetti todella paljon ja reissun jälkeen tunnen itseni rohkeammaksi kuin koskaan. Toivottavasti vielä joskus palaan Etelä-Koreaan, sillä paljon jäi näkemättä ja kokematta, vaikka reissu hyvin tapahtumarikas olikin. Tällä reissulla näin vain Soulin elämää, seuraavaksi haluan nähdä Korean luontoa ja maaseutuelämää, sekä matkustaa Korean toiseen suureen kaupunkiin, Busaniin. Ehkäpä jokin kaunis päivä myös muutan Koreaan hetkeksi ja ryhdyn sinne au pairiksi tai löydän Koreasta töitä.

Saa nähdä, millaisiin seikkailuihin vielä elämäni aikana päädyn, sillä haluan ehdottomasti matkustella ja nähdä maailmaa niin paljon kuin mahdollista. Seuraava kohteeni on Espanja (Barcelona) sekä Englanti (Lontoo) ja lentoliputkin ovat jo varatut.

Yksin matkustelu (ja matkustelu ylipäätään) todellakin avartaa ja rikastuttaa. Ja unelmista ei koskaan saa päästää irti, sillä unelmat todellakin toteutuvat, jos sitä todella haluaa ja tekee töitä sen eteen.

Armi Järvinen

>>>>>>> Stashed changes