Hyvää elämää

Eräs minulle rakas ihminen menehtyi marraskuussa.

Meillä ei ollut paljon yhteistä tekemistä, mutta itse koin aina, että minä niin halusin viettää enemmän aika hänen kanssaan. Jotkut ihmiset ovat sellaisia. Kun olet heidän kanssaan, saat voimaa, elämäniloa ja rakkauden tunnetta. Kyseinen henkilö oli sairastunut vakavasti ja hoidot olivat viemässä kaikki hänen voimansa. Eränä päivänä näin, kun hän käveli puutarhassa aamutakki yllään. Menin kysymään hänen voinnistaan ja hän katsoi minua rakkaudella ja vastasi: Kyllä tää elämää on niin ihana.

Meillä ihmisillä on taipumus tuhota kaikki, mitä tässä elämässä on ihanaa. Me elämme menneisyydessä ja murjotamme, miten ihanaa silloin kaikki oli. Tai ehkä niin, että silloin oli kaikki niin kamalaa, että on ihme, jos nyt kaikki haiskahtaa. Voi myös olla, että elämme tulevaisuudessa: joko toivomassa, että elämästä tulisi parempaa tai pelkäämässä asioita, joita kenties voi tulla vastaan matkan varrella. Kuvitelmia. Kaikki pelkkiä kuvitelmia.

Ja samalla elämä ja kaikki sen fantastiset hetket kävelevät meidän ohi. Kukaan ei huomaa nykyhetkeä.

Se pieni hymy, jonka joku tarjoaa meille kaupassa. Pikkulinnun laulu varhain aamulla. Kevään pehmeän auringon kosketus lämmittämässä poskea. Uupuneina ja väsyneinä sivuutamme nämä tulevaa lottovoittoa miettiessä.

Siisti, siivottu ja hyvin järjestetty työmaa edustaa tekijän taitoa ja mieltä. Joku ohjasi minua kerran näillä sanoilla. Itse uskon, että samalla lailla luonnon nykyinen katastrofaalinen tilanne edustaa meidän kaikkien sisäistä mieltä ja olotilaa: väsymys, turhautuminen, uupuminen ja tuhontäyteinen itsekriittisyys sulattavat viimeiset jäämassat pois.

Ja samalla elämää kävelee meidän ohitsemme.

Kauan sitten jouduin psykoosiin. Täällä länsimaissa uskotaan, että silloin ihminen on aivan sekaisin. Intiaanit sen sijaan uskoivat, että juuri silloin ihminen on niin lähellä elämän totuutta kuin olla ja voi. Itse uskon tähän jälkimmäiseen, koska sen ajan kun olin psykoosissa, sain valtavan määrän hyviä ajatuksia. Yksi niistä liittyy Rolex-brändiin. Rolex eli roll x eli pyörivä äksä. X on aina X vaikka se kuinka pyörisi.

Tämän kuuluisan kellon brändin kautta meille kerrotaan, että kaikki ajat on X. Eli loppu ja lopuksi kaikki hetket ovat samankaltaisia, kaikki hetket ovat ohimeneviä ja kaikki hetket saavat niiden sisältönsä meidän asenteestamme niitä kohtaan. Me annamme X:lle sisältöä, me annamme elämään sen kauneuden tai rumuuden.

Luin yhden otsikon, jossa väitettiin, että harrastaisin mindfullnessia, jos ehtisin. Tämä elämä kun on niin täynnä mindfucknessia. Mutta mindfullness ei vaadi aikaa, pikemmin se tuottaa sitä. Kun keskitymme hetkeen täysillä, kun elämme tässä ja nyt piittaamatta eilisestä tai huomisesta, kun fokusoimme kaikki aistimme tekemiseen ja meidän ympärillä oleviin seikkoihin, saamme aikaiseksi paljon enemmän ja samalla luomme sielulle mielenrauhaa. Jokainen hetki on kullan arvoinen. Kaikki hetket yhdessä muodostavat meidän elämämme.

Meidän tulisi elää niin kuin sillä olisi merkitystä. Silloin elämä ei kävelisi meidän ohitsemme.

Silloin elämä on kaunis.

MIKKI PAAJANEN